Taistelu on käynnissä

Ihmiset pitävät uskon elämän hoitamista monesti vain rituaalien suorittamisena, eivätkä ymmärrä, että kyseessä on samalla tavalla "ihmissuhde". Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen, mikä tarkoittaa sitä, että meille ihmisille on annettu paljon samankaltaisia piirteitä kuin Jumalalla on. Niin, kuinka moni muistaakaan tai edes ymmärtää sitä iltarukouslitaniaansa luetellessaan, että rukouksen kohteemme on mm. persoonallinen ja huumorintajuinen taiteilija.

Jumalasuhteen hoitaminen ei poikkea juurikaan ystäväsuhteiden hoitamisesta. Jos et ole soittanut, viestittänyt tai edes Facebookissa pokettanut ystävääsi pitkiin aikoihin, jopa vuosiin, niin eikö sellainen ihmissuhde ala olla melko heikoilla? Pidemmän aikavälin jälkeen yhteydenottaminen käy yhä vain hankalammaksi ja kiusalliseksi. Jossain vaiheessa on vain helpompaa, kun ei enää ajattelekaan asiaa, niin säästyy monilta anteeksipyytelemisiltä. "Ja sitä paitsi, kaverihan asuikin niin kaukana".

Vähitellen huomataan, että ei enää taideta tunteakaan sitä ystävää kovin hyvin. Kun erkanemista on tapahtunut jo pidemmän aikaan, ei toisaalta ole tarvettakaan suhteen ylläpitämiseen.

Samanlainen vaara piilee suhteessa Jumalaamme. Jos emme lue Raamattua, rukoile tai muuten vietä aikaa Herramme kanssa, niin alamme vähitellen unohtamaan mitä Herramme haluaisi meidän tekevän ja mitä asiaa Hänellä meille on. Ja mikä pahinta, heikot ihmismielemme muokkaavat alituiseen omaa mielikuvaamme Herrastamme. Kun Raamattua ja oikeaa Sanaa ei kuulla, niin median ja muiden lähteiden tarjoamat "viisaiden" ihmisten sanat alkavat muokkaamaan omaa päänsisäistä totuuttamme. Raamatun Sanan ja Totuuden tilalle tulee ihmisen omat päätelmät ja yhteenvedot. Ihmislähtöinen viisaus korvaa Raamatun ilmoittaman Totuuden. Emme halua myöskään kyseenalaistaa "viisaiden" ihmisten prosessoimaa totuutta, joten emme vaivaudu tarkistamaan, kuinka Herramme näistä asioista todellisuudessa opettikaan.

Nytkin elämme hyvin kriittisten kysymyksien äärellä sukupuolineutraalin avioliittolain vuoksi, eikä yhteiskunta uskalla tarttua ylimmän auktoriteetin tarjoamiin vastauksiin. Syykin on selvä: Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden, joten se ei anna edes vaihtoehtoja homoparien oikeuksien miettimiseen. Tai kyllähän Mooseksen kirjasta löytyisi suoria toimintatapoja, mutta kuolemanrangaistukset ovat Suomessa kiellettyjä.

Suomessakin ollaan ikävä kyllä ajauduttu sille tielle, että kirkkomme ei osaa tehdä selkeitä linjavetoja kriittisten kysymyksien äärellä. Tai vielä pahempaa, selkeät ratkaisut ovat Raamatun Sanan vastaisia.  Kun kirkollislaki ja Suomen laki eivät ole enää yhteneväisiä Raamatun opetuksen kanssa, ajaudutaan väistämättä vaikeisiin moraalisiin kysymyksiin. Ikävä kyllä kirkossa työskenteleviä ihmisiä kohdellaan virkamiehinä, joille ei anneta juurikaan mahdollisuuksia omantunnonkysymyksien käsittelemiseen. On tietenkin näin suuren laitoksen ongelmana, että yhä suurempi osa kirkkomme työntekijöistä ei oikeasti tiedä tai halua tietää, kuinka Raamattu asioista opettaa. Valtion ottaessa yhä selvempiä askelia Raamatun Sanan ulkopuolelle, on valtionkirkon vaikea tehdä oikeita ratkaisuja.

Mikä neuvoksi näiden vaikeiden kysymyksien äärellä? Ainakin se, että älkää hyvät ihmiset menkö harhaan kauniiden eksyttävien puheiden äärellä. Tämä maailma ja oma Suomen maammekin tarjoaa kyllä kaunopuheista eksytystä, joka verhoillaan Jumalan rakkaudeksi. Unohtakaa mielikuvituksenne tarjoama vääristynyt kuva siitä kiiltokuva-Jeesuksesta. Kyllä Jumala meitä ihmisiä rakastaa, mutta kyllä hän selvästi meille sanoi, että mistä asioista Hän ei tykkää. Ja jos Jumala ei tykkää jostain, niin sellaiset tilanteet ei pääty päänsilittelyihin, toisin kuin meille virheellisesti lupaillaan. Perkeleen eksytyksiä ne ovat, joissa Jumalasta luodaan kuva vanhana kilttinä ukkona. Nykyajan ihmiset ovat unohtaneet, että Herrallamme on kaikki valta ja meidän tulee peljätä sekä kunnioittaa Häntä.

Kun teille seuraavan kerran paasataan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta, niin muistakaa, että ne eivät ole synonyymeja. Kristitty ihminen ei saa suvaita syntiä.

Ennen seuraavaa nukkumaanmenoa ja iltarukouksen läpilukua, miettikääpä hetki, että kenelle te sen rukouksen oikein osoitatte. Siellä ei pilven reunalla olekaan se hassu hymyilevä vanha ukko (tai robotti), vaan persoonallinen, ajatteleva ja tunteva maailmankaikkeuden luoja. Ja Hän todellakin rakastaa sinua ja minua. Hän uhrasi oman poikansa meidän vuoksemme ja Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi mekin saamme syntimme anteeksi, jos sitä pyydämme. Voimia ja siunausta taisteluun.

.