Homot ja homous – Mitä pitäisi suvaita?

Homoseksuaalisuuden käsite on suurimmalle osalle ihmisistä vaikea ymmärtää, koska muutaman viime vuosikymmenen aikana media ja yhteiskunta ovat yhä vahvemmin julistaneet ihmisille, että homoseksuaalisuus olisi luonnollinen ja luonnonmukainen asia. Samalla tavalla kirkon sisällä toimivat ovat asian kanssa joutuneet umpikujaan ja ristiriitoihin, eikä yksiselitteistä ratkaisua ole löytynyt. Toiset ovat vastaan ja toiset puolesta. Raamattu on kuitenkin asiassa ehdoton ja homoseksuaalisuus tuomitaan niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa. Ja koska Jumalamme on muuttumaton, niin miksi Totuus poikkeaisi nykyäänkään tästä?

Perustelen väitteeni lainaamalla Raamattua. Ensimmäisessä lainauksessa voidaan todeta, että Vanha Testamentti tuomitsee homouden selkeästi:

"Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa." (3. Moos. 20:13)

Monille Mooseksen kirjojen tarjoamat opetukset ovat kuitenkin kiistanalaisia ja ne jopa jätetään jostain kumman syystä täysin huomiotta. Monet pitävät Jeesuksen vuorisaarnan opetuksia muita lakeja tärkeämpänä ja ajatellaan, että se jotenkin kumoaisi vanhan lain. Tällöin kannattaa tutustua tarkemmin, mitä vuorisaarnassa todella opetetaan, koska Jeesus ei missään vaiheessa lieventänyt tai helpottanut jo annettua lakia, vaan vuorisaarna itsessään on pitkälti vanhan lain tiukentamista ja selkeyttämistä. Lainaus Jeesuksen vuorisaarnasta:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)

Uudessa Testamentissa homous tuomitaan useaan otteeseen. Tässä esimerkkeinä kolme eri Raamatunkohtaa:

"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)

"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)

"Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt… Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa... Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi… Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:21,24,26-28,32.)

Onko epäreilua homoseksuaalisia kanssakävijöitämme kohtaan se, että Jumala ei pidä heidän toimiaan oikeana?

Jos unohdetaan nyt oma tuttavapiirimme sekä homoseksuaalisuutta harjoittavat lähimmäisemme ja pyrittäisiin ajattelemaan asiaa objektiivisemmin isossa mittakaavassa, niin esittäisin kysymyksen:

Onko epäreilua, että Jumala ei pidä tappajien, varkaiden ja avionrikkojien toimintaa oikeana?

Jumalan näkökulmasta asia on periaatteessa samankaltainen ja näitä tekoja voidaan rinnastaa, vaikka ihmiset sitä eivät hyväksykään. Jumala on Sanassaan ilmoittanut tahtonsa ja Raamatun ohjeistuksien kautta ilmoittanut mikä on oikein ja väärin. Jos ihminen toimii Jumalan Sanan ja Tahdon vastaisesti valitsemalla ohjenuorakseen omat himonsa ja halunsa, antaa hän elämänsä täyttyä synnillä. Jos syntinen ihminen ei halua taistella syntejään vastaan ja tunnustaa niitä Jumalalle, joutuu hän tuomiolle muiden syntisten kanssa. Kaikki synnit on kuitenkin jo maksettu ja sovitettu, joten jos ihminen on niin ylpeä, ettei halua tunnustaa syntejään ja ottaa armoa vastaan, on hän itse valinnut Helvetin tulen ikuisuuden majakseen.

Monelle kristitylle homouden ymmärtäminen Jumalan tahdon vastaisena toimintana ei ole mikään ongelma. Suuremmaksi ongelmaksi ovat tulleet puheet suvaitsevaisuudesta ja mielipiteet homoutta harjoittavien ihmisten kohtelemisesta. Suuri osa kipuilee itsensä kanssa, kuinka asiaan suhtautua ja toiset ovat ottaneet vallan tuomita heidät suoraan Helvettiin. Tuomion julistamisessa ihminen alkaa kuitenkin toteuttaa hänelle kuulumatonta valtaa, mikä ei ole ihmisen tehtävä.

Jumalan näkökulmasta homoutta harjoittavat ihmiset eivät ole yhtään huonompia kuin muutkaan syntiä harjoittavat. Kaikki ovat saman armon alaisia. Se ei tarkoita kuitenkaan, että homoutta voisi harjoittaa yhtään vapaammin kuin muitakaan syntejä. Vaikka kaikki synnit on annettu anteeksi, ja katuva saa pahimmatkin syntinsä anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen, niin jatkuva synnin harjoittaminen vie ihmistä vähitellen kauemmaksi Jumalasta. Tässä mielessä homous on vaarallisempi synti kuin moni muu, koska homoudessa elävät harjoittavat syntiä jatkuvasti, eivätkä vain välillä hairahtaen. Toisin sanoen, pitkäaikainen synnin harjoittaminen turruttaa ja paaduttaa sydämen, eikä synnin harjoittaminen tunnu enää väärältä. Synti ei tunnu enää synniltä ja omatunto on turtunut. Oma yhteiskuntamme on entisestään lisäämässä tuskaa uskottelemalla, että homous olisi oikein ja luonnollista. Kun ihminen uskoo tekevänsä oikein, ei hän yritäkään kyseenalaistaa tekojaan ja hän vähitellen lopettaa taistelunsa syntiä vastaan. Kun ihminen ei myönnä omaa syntisyyttään, jättää hän itsensä armon ulkopuolelle. Tämä kyseinen kaava ei koske vain homoutta, vaan muitakin kiusauksia ja syntejä, joiden annamme täyttää elämämme.

En hyväksy homoseksuaalisuutta, homoseksiä enkä homoavioliittoja, mutta homoutta harjoittavat eivät ole toisia syntisiä ihmisiä huonompia. Meidän tulisi hyväksyä homot ihmisinä, eli suvaita heitä, mutta meidän ei tulisi suvaita heidän vääriä tekojaan, eli homouden harjoittamista. Siinä on suuri kompastuskivi, kun puhutaan suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta. Ihminen itse on vääristänyt rakkauden ja suvaitsevaisuuden käsitteen siten, että suvaitsevaisuus tarkoittaisi toisen ihmisen kaikkien tekojen hyväksymistä perustelemalla sen rakkaudella. Tosiasiassa toisen ihmisen rakastamista olisi kertoa hänelle, että hän toimii Raamatun tahdon vastaisesti. Tällöin ei kyse ole siitä, etteikö hyväksyttäisi ja suvaittaisi kanssaihmisiämme, vaan siitä suvaitsemmeko heidän vääriä tekojaan. Pitää siis osata erottaa ihminen ja teot toisistaan.

Rakkauden tekoa ei ole kuitenkaan se, että väärin tekevää ihmistä nöyryytetään julkisesti. Toinen kristitty ei voi eikä saa asettua toisen ihmisen yläpuolelle, sillä toinen ei ole toista parempi. Tärkeää tietenkin on, että syntiä harjoittava ihminen ymmärtäisi tekevänsä väärin, joten siksi vääristä teoista ja synnin harjoittamisesta pitäisi kertoa ja muistuttaa. Mutta kertominen ei saa olla tuomion julistamista, vaan sen on parempi tapahtua salassa, yhdessä asiasta keskustellen ja yhdessä itkien. Kyseessä ei ole vain väärin tekevän ihmisen oma ongelma, vaan se on Jeesuksen seuraajien yhteinen ongelma, sillä olemmehan kaikki veljiä ja siskoja toisillemme.

Kristittyinä meidän tuleekin olla huolissamme kanssaihmisistämme ja heidän voinnistaan sekä muistaa, että olemme kaikki synnin kirouksen alaisina. Yhdessä meidän tulisi Jumalaa rukoillen ja Häneltä apua pyytäen pyrkiä taistelemaan syntejämme vastaan. Minun ohjeeni siis on, älkää suvaitko homoutta ja syntiä. Suvaitkaa kuitenkin homoja ja syntisiä sekä pyrkikää heitä auttamaan rakkaudella. Rakastaminen ei ole kanssaihmisen hylkäämistä tai toiseen suuntaan katsomista, eikä suvaitseminen tarkoita kaiken hyväksymistä.