Tällä kertaa jaan hyviä linkkejä, joissa on paljon pohdiskeltavaa.
Jukka Norvannon kirjoitus:
Jumala puhuu meille Raamatussa
Juha Ahvion kirjoitus:
Älä alistu! -kampanja toi esiin keskustelun asenteellisuuden
Mikko Sataman sivusto:
www.vapaasatama.net
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Uskonvapautta?
Viime päivinä on kovasti keskusteltu Nuotan "Älä alistu" -kampanjasta. Yleinen keskustelu ei ole halunnut ymmärtää eikä ottaa selvää siitä, mistä kampanjassa on oikeasti kyse, ja keskustelu on siirtynyt tasa-arvokeskusteluksi. Voimme todeta, että ihminen ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, mikä on Jumalan tahto, vaan keskitytään ihmisen omiin tunteisiin, himoihin ja haluihin. Kun jokin muistuttaa meille siitä, että tekemämme asiat olisivat väärin, suutumme. Tällöin ei kuitenkaan haluta selvittää, miksi asiat ovat väärin, vaan mieluummin haluamme peittää ja tukahduttaa ne.
Kun tämä "kristitty" yhteiskunta sallii ja jopa kannustaa Jumalan pilkkaamiseen, niin miksei Raamatun Sanan puolustajat saa olla äänessä?
Kehotan lukemaan asian tiimoilta hyvän blogikirjoituksen Samuli Siikavirralta:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=313&id=15376
"Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessän niitä herjaa ja tuomitse. Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. Siinä he ovat kuin järjettömät eläimet, jotka luonto on tarkoittanut pyydystettäviksi ja tapettaviksi, ja eläinten lailla he myös tuhoutuvat," 2. Piet. 2:9-13.
"Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen." 2. Piet. 3:17-18.
Kun tämä "kristitty" yhteiskunta sallii ja jopa kannustaa Jumalan pilkkaamiseen, niin miksei Raamatun Sanan puolustajat saa olla äänessä?
Kehotan lukemaan asian tiimoilta hyvän blogikirjoituksen Samuli Siikavirralta:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=313&id=15376
"Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessän niitä herjaa ja tuomitse. Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. Siinä he ovat kuin järjettömät eläimet, jotka luonto on tarkoittanut pyydystettäviksi ja tapettaviksi, ja eläinten lailla he myös tuhoutuvat," 2. Piet. 2:9-13.
"Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen." 2. Piet. 3:17-18.
perjantai 24. joulukuuta 2010
Suomalaisten Suomi ja Joulu
Viimeinen vuosikymmen on ollut surullista aikaa suomalaisuuden historiassa. Suomalaisia ei tunnu kiinnostavan suomalaisuus, eikä sen perinteet. Emme kunnioita itseämme ja meiltä puuttuu kaikenlainen ylpeys tekemisiämme kohtaan. Eräs ystäväni kuvasti tilannetta hyvin sanoessaan, että suomalainen yhteiskunta ei ole tottunut olemaan vapaa ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Se taitaa olla hyvinkin totta.
Me suomalaiset olemme lähes koko olemassaolon historiamme ajan olleet aina jonkin suurvallan alaisina. Olemme tottuneet joko ruotsalaisiin tai venäläisiin vallanpitäjiin. Kun nyt yllättäen viimeiset reilut 90 vuotta olemme saaneet kokeilla, miltä tuntuisi olla oman valtion ylläpitäjä, niin meitä tuntuu pelottavan tosi paljon. Tilanne tuntuu sietämättömältä ja odotamme koko ajan sitä isoa hallitsijaa, joka kertoisi meille kuinka meidän tulisi toimia. EU:hun liittyminen kohtuullisen tiukasta äänestyksestä huolimatta oli juuri sellainen Suomen kaipaama hallitsija, joka kertoisi meille kuinka meidän tulisi toimia. Kunnioitusta uudelle mukavalle hallitsijalle osoitamme toteuttamalla EU:n mielivaltaiset pyynnöt ja direktiivit orjallisesti ilman niiden kyseenalaistamista. Kun jokin direktiivi astuu voimaan, niin suomalaiset etunenässä pyrkivät niitä pilkulleen toteuttamaan.
Kun muut valtiot kyseenalaistivat EU:n tekemiä päätöksiä tai eivät suostu niitä noudattamaan, niin suomalaiseen ”rehelliseen” luonteeseen kuuluu isäntien tahdon kunnioittaminen ja toteuttaminen. Onneksi sentään joissakin asioissa suomalaisetkin ovat uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan sekä sanoa vastaan, mutta harvassa tuntuvat olevan ne hetket.
Tällainen samanlainen typeryys ja oman arvon tunnottomuus alkaa vähitellen näkyä joka paikassa. Sekopäistä käytöstä on ilmassa, kun me suomalaiset, median suuren lobbauksen edesauttamana, tuhoamme itse järjestelmällisesti omaa kulttuurihistoriaamme, traditioitamme ja luovumme vähitellen kaikesta ”suomalaisuudesta”. Yhdistääkö suomalaisia enää mikään muu kuin -95 saavutettu jääkiekon maailmanmestaruus? Haluanko olla suomalainen, joka ei enää arvosta kanssaihmistään, vaan pyrkii vain maksimoimaan voittonsa? ”Tilaan tavarat halvemmalla ulkomailta, vaikka ne eivät toimisikaan, koska saan ne halvemmalla. Ei ainakaan tarvitse tuolle naapurille rahojani antaa.” Vai mitä muuta voi sanoa suomalaisesta älykkyydestä, kun ostamme suomalaiseen ilmastoon Italiassa valmistettuja junia, emmekä käytä suomalaista rakentamisosaamista, joka osaisi huomioida 30-asteen pakkaset? Tuhoamme oman luontomme, hakkaamme puut mataliksi, annamme suomalaisille työntekijöille potkut ja ulkoistamme ulkomaille, ahneudella teemme yrittämisen mahdottomaksi, suosimme ulkomaista suomalaisen sijasta ja mikä parasta, myymme maamme venäläisille.
Eikä siinä vielä kaikki. Kun ulkoisella toiminnallamme ja omaan napaan tuijottamisella teemme kanssaihmisten elämisen Suomessa vaikeaksi ja lähes mahdottomaksi, niin kyllä meiltä yhtäkkiä löytyy sitten sitä ”oikeaa joulumieltäkin”. Olemme nimittäin huolissamme Suomessa asuvista tulevista valloittajistamme. Järjettömän käytöksemme ja jatkuvan syöksykierteemme keskellä me suomalaiset olemme jostain syystä valinneet uudeksi palvontakohteeksi maahamme muuttaneet kivat muslimit. Arvostamme muslimien vahvaa itsetuntoa ja heidän omia perinteitään niin paljon, että meitä alkaa pelottaa, ettemme olisikaan miellyttäviä ja suvaitsevia näitä uusia pelastajiamme kohtaan. Osoitamme arvostustamme tekemälle heidän olonsa täällä mahdollisimman mukavaksi ja kohtelemme heitä kuninkaina. Ei riitä, että annamme paidan päältämme, vaan haluamme samalla tuhota koko kulttuurihistoriamme, perinteemme ja suomalaisuuden rippeet, jotta uusilla tulevilla isännillämme olisi täällä hyvä olla. Ja mikä parasta, jos olemme tarpeeksi kivoja, niin he alkaisivat hallita meitä ja kertoa meille, kuinka meidän tulisi toimia. He saattaisivat opettaa, kuinka mekin saisimme yhtä hyvän itsetunnon.
Vai mitä muuta voi sanoa viimeaikaisten keskustelujen jälkeen, jossa suomalaiset itse omasta aloitteestaan haluavat tuhota pitkäaikaiset joulujuhlaperinteet sekä muutenkin kaiken oikean jouluun liittyvän? Pelkäämme, että muslimit saattaisivat loukkaantua, jos vahingossa päästämme suustamme Joulun kuninkaan, Jeesuksen nimen. Siksi laitamme uuden sulkupolven unohtamaan kaiken, mikä on tähän saakka liittynyt suomalaiseen yhteiskuntaan.
Suomalainen yhteiskunta käyttäytyy niin typerästi, että nämä tulevat valloittajamme tikahtuvat nauruun, kun seuraavat suomalaisten päätöntä menoa. Tietenkin he ovat imarreltuja, että otamme heidät näin avosylin vastaan ja haluamme kuulla heidän mielipiteitään mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta samalla valloittajamme itsekin joutuvat miettimään, että miten tällaisten sekopäiden kanssa oikein uskaltaa toimia.
Suomessa asuva, paikallinen muslimien uskonnollinen johtaja sanoi juuri haastattelussa, että hänestä on täysin käsittämätöntä, että suomalaiset itse tuhoavat omaa kulttuuriaan ja perinteitään. Hänestäkin on ristiriitaista, että sanomme kunnioittavamme traditioita ja samaan aikaan tuhoamme niitä. Suomalaiset eivät myöskään uskalla suoraan sanoa, että kunnioittavat kristillisen uskon perinteitä, vaan puhuvat yleisesti vain traditioiden kunnioittamisesta. Mihin muuhun kuin kristilliseen uskon perinteisiin kuuluvat joulujuhlat, tiernapojat, Enkeli taivaan - ja muut jouluvirret, Jouluevankeliumi, joulukirkko ja joulukuusen tähtikin? Mitä suuri tulkitsija Vesa-Matti Loirikin laulaa Jeesus -lapsen syntymästä Joulun ajan yhdessä tunnetuimmassa laulussa? Kuinka moni muistaa ”Joulupuu on rakennettu” –laulun viimeiset säkeistöt?
Kaikki muslimeja ja Islamia pelkäävät, haluan kertoa teille sellaisen asian, että muslimeja ei loukkaa Jeesus, eikä se, että vietämme Jeesuksen synttäreitä. Muslimeja loukkaa ajatus siitä, että Jeesus on Jumalan poika. Tämäkin johtuu pitkälti heidän ajatusmaailmastaan, jossa he eivät käsitä neitseestä syntymistä. Näin ollen, kun puhutaan käsitteestä Jumalan Poika, muslimit ajattelevat meidän tarkoittavan, että Jumala on ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa ja sellainen ajatus loukkaa heitä, koska se olisi jumalanpilkkaa. Jeesus ei kuitenkaan henkilönä loukkaa muslimeja, sillä hän on Islaminkin mukaan tärkeä profeetta. Muslimitkin odottavat Jeesuksen toista tulemista, mutta eivät samalla tavalla kuin me kristityt. Tässä on karkeasti esitettynä Islamin käsitys Jeesuksesta.
Näin ollen Jeesuksen syntymäpäivän viettämistä näin Joulun aikoihin ei tulisi tosiaankaan hävetä! Siitähän tässä kaikessa humputtelussa on oikeasti kyse. Ei ole kyse joulupukista tai lahjojen saamisesta. Joulua vietetään, koska haluamme kunnioittaa ja muistella Vapahtajamme syntymää. Muistelemme päivää, jolloin Jumala suuressa rakkaudessaan antoi oman Poikansa ihmiskunnalle, jotta me kaikki voisimme pelastua. Jeesus syntyi maailmaan ja mahdollisti syntiemme puolesta kuolemisellaan sekä ylösnousemisellaan, että sinä ja minä voimme päästä Taivaaseen. Siinä jos missä on suurinta rakkaudenosoitusta ja LAHJAA meille ihmisille. Jumala on antanut pelastuksen ja armon lahjan myös meille typerille suomalaisille, vaikka sitä emme tunnu ymmärtävän. Kuinkahan pitkään Jumala vielä pitää siunaustaan maamme yllä, kun näin julkisesti Hänelle kerromme, mitä mieltä olemme Hänen antamastaan lahjasta? Meitä kiinnostaa enemmän julkinen mielipide kuin Herramme tarjoama pelastus. Oksettavaa.
Kuinka monessa perheessä annetaan tänä vuonna lahjoja? Vai kuinka moni perhe jakaa vain palkkioita? Lahja on jotain, mitä saadaan pyyteettömistä lähtökohdista. Lahjan antaja ei hyödy mitään lahjan antamisesta. Eikä lahjan saaja ole voinut tehdä mitään lahjan saamisen eteen. Sillä jos lahjan saaja tekisi lahjan saamisen eteen jotakin, niin silloinhan kyseessä olisi palkkio tai palkka. Kun lapsille sanotaan ”jos olet kiltti, saat lahjoja”, niin kyseessähän on todellisuudessa palkkio kilttinä olosta. Eihän voida uhkailla, että et saa lahjaa, jos olet tuhma. Voidaan sanoa, ”et saa palkkiota, jos olet tuhma.” Joulupukki jakaa siis tänäkin vuonna moneen kotiin ison määrän palkkioita "kilteille" lapsille.
Jumala antoi meille pahoille ihmisille täysin pyyteettömästi parhaan mahdollisen LAHJAN. Jumala ei kysynyt, olemmeko kiltisti, jotta hän pelastaisi meidät. Jumala antoi meille Jeesuksen rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Me emme voineet tehdä mitään ansaitaksemme sitä. Emmekä voi tehdä nykyäänkään mitään sen eteen. Voimme vain nöyrtyä Jumalan eteen ja vastaanottaa kiitollisin mielin tämän suuren lahjan. Kiitos ja ylistys suurelle Vapahtajallemme! Kiitos Jeesus, kun synnyit maailmaan!
Oikein hyvää ja siunattua Joulua teille kaikille!
Me suomalaiset olemme lähes koko olemassaolon historiamme ajan olleet aina jonkin suurvallan alaisina. Olemme tottuneet joko ruotsalaisiin tai venäläisiin vallanpitäjiin. Kun nyt yllättäen viimeiset reilut 90 vuotta olemme saaneet kokeilla, miltä tuntuisi olla oman valtion ylläpitäjä, niin meitä tuntuu pelottavan tosi paljon. Tilanne tuntuu sietämättömältä ja odotamme koko ajan sitä isoa hallitsijaa, joka kertoisi meille kuinka meidän tulisi toimia. EU:hun liittyminen kohtuullisen tiukasta äänestyksestä huolimatta oli juuri sellainen Suomen kaipaama hallitsija, joka kertoisi meille kuinka meidän tulisi toimia. Kunnioitusta uudelle mukavalle hallitsijalle osoitamme toteuttamalla EU:n mielivaltaiset pyynnöt ja direktiivit orjallisesti ilman niiden kyseenalaistamista. Kun jokin direktiivi astuu voimaan, niin suomalaiset etunenässä pyrkivät niitä pilkulleen toteuttamaan.
Kun muut valtiot kyseenalaistivat EU:n tekemiä päätöksiä tai eivät suostu niitä noudattamaan, niin suomalaiseen ”rehelliseen” luonteeseen kuuluu isäntien tahdon kunnioittaminen ja toteuttaminen. Onneksi sentään joissakin asioissa suomalaisetkin ovat uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan sekä sanoa vastaan, mutta harvassa tuntuvat olevan ne hetket.
Tällainen samanlainen typeryys ja oman arvon tunnottomuus alkaa vähitellen näkyä joka paikassa. Sekopäistä käytöstä on ilmassa, kun me suomalaiset, median suuren lobbauksen edesauttamana, tuhoamme itse järjestelmällisesti omaa kulttuurihistoriaamme, traditioitamme ja luovumme vähitellen kaikesta ”suomalaisuudesta”. Yhdistääkö suomalaisia enää mikään muu kuin -95 saavutettu jääkiekon maailmanmestaruus? Haluanko olla suomalainen, joka ei enää arvosta kanssaihmistään, vaan pyrkii vain maksimoimaan voittonsa? ”Tilaan tavarat halvemmalla ulkomailta, vaikka ne eivät toimisikaan, koska saan ne halvemmalla. Ei ainakaan tarvitse tuolle naapurille rahojani antaa.” Vai mitä muuta voi sanoa suomalaisesta älykkyydestä, kun ostamme suomalaiseen ilmastoon Italiassa valmistettuja junia, emmekä käytä suomalaista rakentamisosaamista, joka osaisi huomioida 30-asteen pakkaset? Tuhoamme oman luontomme, hakkaamme puut mataliksi, annamme suomalaisille työntekijöille potkut ja ulkoistamme ulkomaille, ahneudella teemme yrittämisen mahdottomaksi, suosimme ulkomaista suomalaisen sijasta ja mikä parasta, myymme maamme venäläisille.
Eikä siinä vielä kaikki. Kun ulkoisella toiminnallamme ja omaan napaan tuijottamisella teemme kanssaihmisten elämisen Suomessa vaikeaksi ja lähes mahdottomaksi, niin kyllä meiltä yhtäkkiä löytyy sitten sitä ”oikeaa joulumieltäkin”. Olemme nimittäin huolissamme Suomessa asuvista tulevista valloittajistamme. Järjettömän käytöksemme ja jatkuvan syöksykierteemme keskellä me suomalaiset olemme jostain syystä valinneet uudeksi palvontakohteeksi maahamme muuttaneet kivat muslimit. Arvostamme muslimien vahvaa itsetuntoa ja heidän omia perinteitään niin paljon, että meitä alkaa pelottaa, ettemme olisikaan miellyttäviä ja suvaitsevia näitä uusia pelastajiamme kohtaan. Osoitamme arvostustamme tekemälle heidän olonsa täällä mahdollisimman mukavaksi ja kohtelemme heitä kuninkaina. Ei riitä, että annamme paidan päältämme, vaan haluamme samalla tuhota koko kulttuurihistoriamme, perinteemme ja suomalaisuuden rippeet, jotta uusilla tulevilla isännillämme olisi täällä hyvä olla. Ja mikä parasta, jos olemme tarpeeksi kivoja, niin he alkaisivat hallita meitä ja kertoa meille, kuinka meidän tulisi toimia. He saattaisivat opettaa, kuinka mekin saisimme yhtä hyvän itsetunnon.
Vai mitä muuta voi sanoa viimeaikaisten keskustelujen jälkeen, jossa suomalaiset itse omasta aloitteestaan haluavat tuhota pitkäaikaiset joulujuhlaperinteet sekä muutenkin kaiken oikean jouluun liittyvän? Pelkäämme, että muslimit saattaisivat loukkaantua, jos vahingossa päästämme suustamme Joulun kuninkaan, Jeesuksen nimen. Siksi laitamme uuden sulkupolven unohtamaan kaiken, mikä on tähän saakka liittynyt suomalaiseen yhteiskuntaan.
Suomalainen yhteiskunta käyttäytyy niin typerästi, että nämä tulevat valloittajamme tikahtuvat nauruun, kun seuraavat suomalaisten päätöntä menoa. Tietenkin he ovat imarreltuja, että otamme heidät näin avosylin vastaan ja haluamme kuulla heidän mielipiteitään mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta samalla valloittajamme itsekin joutuvat miettimään, että miten tällaisten sekopäiden kanssa oikein uskaltaa toimia.
Suomessa asuva, paikallinen muslimien uskonnollinen johtaja sanoi juuri haastattelussa, että hänestä on täysin käsittämätöntä, että suomalaiset itse tuhoavat omaa kulttuuriaan ja perinteitään. Hänestäkin on ristiriitaista, että sanomme kunnioittavamme traditioita ja samaan aikaan tuhoamme niitä. Suomalaiset eivät myöskään uskalla suoraan sanoa, että kunnioittavat kristillisen uskon perinteitä, vaan puhuvat yleisesti vain traditioiden kunnioittamisesta. Mihin muuhun kuin kristilliseen uskon perinteisiin kuuluvat joulujuhlat, tiernapojat, Enkeli taivaan - ja muut jouluvirret, Jouluevankeliumi, joulukirkko ja joulukuusen tähtikin? Mitä suuri tulkitsija Vesa-Matti Loirikin laulaa Jeesus -lapsen syntymästä Joulun ajan yhdessä tunnetuimmassa laulussa? Kuinka moni muistaa ”Joulupuu on rakennettu” –laulun viimeiset säkeistöt?
Kaikki muslimeja ja Islamia pelkäävät, haluan kertoa teille sellaisen asian, että muslimeja ei loukkaa Jeesus, eikä se, että vietämme Jeesuksen synttäreitä. Muslimeja loukkaa ajatus siitä, että Jeesus on Jumalan poika. Tämäkin johtuu pitkälti heidän ajatusmaailmastaan, jossa he eivät käsitä neitseestä syntymistä. Näin ollen, kun puhutaan käsitteestä Jumalan Poika, muslimit ajattelevat meidän tarkoittavan, että Jumala on ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa ja sellainen ajatus loukkaa heitä, koska se olisi jumalanpilkkaa. Jeesus ei kuitenkaan henkilönä loukkaa muslimeja, sillä hän on Islaminkin mukaan tärkeä profeetta. Muslimitkin odottavat Jeesuksen toista tulemista, mutta eivät samalla tavalla kuin me kristityt. Tässä on karkeasti esitettynä Islamin käsitys Jeesuksesta.
Näin ollen Jeesuksen syntymäpäivän viettämistä näin Joulun aikoihin ei tulisi tosiaankaan hävetä! Siitähän tässä kaikessa humputtelussa on oikeasti kyse. Ei ole kyse joulupukista tai lahjojen saamisesta. Joulua vietetään, koska haluamme kunnioittaa ja muistella Vapahtajamme syntymää. Muistelemme päivää, jolloin Jumala suuressa rakkaudessaan antoi oman Poikansa ihmiskunnalle, jotta me kaikki voisimme pelastua. Jeesus syntyi maailmaan ja mahdollisti syntiemme puolesta kuolemisellaan sekä ylösnousemisellaan, että sinä ja minä voimme päästä Taivaaseen. Siinä jos missä on suurinta rakkaudenosoitusta ja LAHJAA meille ihmisille. Jumala on antanut pelastuksen ja armon lahjan myös meille typerille suomalaisille, vaikka sitä emme tunnu ymmärtävän. Kuinkahan pitkään Jumala vielä pitää siunaustaan maamme yllä, kun näin julkisesti Hänelle kerromme, mitä mieltä olemme Hänen antamastaan lahjasta? Meitä kiinnostaa enemmän julkinen mielipide kuin Herramme tarjoama pelastus. Oksettavaa.
Kuinka monessa perheessä annetaan tänä vuonna lahjoja? Vai kuinka moni perhe jakaa vain palkkioita? Lahja on jotain, mitä saadaan pyyteettömistä lähtökohdista. Lahjan antaja ei hyödy mitään lahjan antamisesta. Eikä lahjan saaja ole voinut tehdä mitään lahjan saamisen eteen. Sillä jos lahjan saaja tekisi lahjan saamisen eteen jotakin, niin silloinhan kyseessä olisi palkkio tai palkka. Kun lapsille sanotaan ”jos olet kiltti, saat lahjoja”, niin kyseessähän on todellisuudessa palkkio kilttinä olosta. Eihän voida uhkailla, että et saa lahjaa, jos olet tuhma. Voidaan sanoa, ”et saa palkkiota, jos olet tuhma.” Joulupukki jakaa siis tänäkin vuonna moneen kotiin ison määrän palkkioita "kilteille" lapsille.
Jumala antoi meille pahoille ihmisille täysin pyyteettömästi parhaan mahdollisen LAHJAN. Jumala ei kysynyt, olemmeko kiltisti, jotta hän pelastaisi meidät. Jumala antoi meille Jeesuksen rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Me emme voineet tehdä mitään ansaitaksemme sitä. Emmekä voi tehdä nykyäänkään mitään sen eteen. Voimme vain nöyrtyä Jumalan eteen ja vastaanottaa kiitollisin mielin tämän suuren lahjan. Kiitos ja ylistys suurelle Vapahtajallemme! Kiitos Jeesus, kun synnyit maailmaan!
Oikein hyvää ja siunattua Joulua teille kaikille!
tiistai 19. lokakuuta 2010
Käsittämätöntä kirkosta eroamista
Suomessa on tällä hetkellä monia aivopestyjä ihmisiä, jotka ovat osoittaneet omaa mediakritiikittömyyttään ja heikkoa arvostelukykyään ottaessaan osaa median masinoimaan kirkkovastaiseen kampanjaan. Ihan vain tilastoja: Homoillan keskustelun vuoksi kirkosta erosi 150 ihmistä enemmän kuin ”normaalina” päivänä. Median ylläpitämän uskontovastaisen keskustelun myötä 25 000 ihmistä erosi viikon sisällä kirkosta.
Jos ihmisten käsittämättömätöntä protestiliikettä haluaa vielä vähän arvioida, niin kärjistän hiukan: Yksi KANSANEDUSTAJA kertoo television keskusteluohjelmassa omia henkilökohtaisia mielipiteitään asiasta, niin suuri protestiliike KIRKKOA vastaan aloittaa toimintansa. Nyt siis ei ole kyse siitä kuinka oikeita tai vääriä keskusteluissa esiin tulleet mielipiteet olivat, vaan siitä, kuinka kirkosta eroajat perustavat päätöksensä yleiseen keskusteluun aiheesta ja pahimmillaan vain yhden ihmisen yksittäiseen mielipiteeseen.
Protestointi siis tapahtuu sen vuoksi, kun toisen ihmisen mielipiteet tuntuvat pahoilta ja vääriltä sekä suvaitsemattomilta, ja sitten se kostetaan väärälle osapuolelle. Aivan eri asia olisi ollut kyseessä, jos ohjelmassa olisi esiintynyt kirkon edustaja, joka olisi tuonut kuultavaksi kirkolliskokouksessa päätetystä toimintasuunnasta. Nyt keskustelun keskipisteenä on kansanedustaja, eikä kirkon äänellä puhujat. Nyt en siis ota kantaa siihen, mikä on Raamatun toiminnan mukaista, koska sen näkökulman olen kyllä selkeästi aiemmin ilmoittanut. Mutta nyt kritisoin ihmisten typerää ja ajattelematonta käytöstä.
Jos nämä 25 000 kirkosta eronnutta ihmistä halusivat protestoida kirkossa toimivia homoutta vastustavia tahoja vastaan, niin heidän toimintansa kohdistui aivan muualle. Kirkon rakenteet ovat sellaiset, että verotulot kyllä vähenevät, ja eri seurakunnissa joudutaan uudelleen arvioimaan tulevan toimintakauden budjettia, mutta protestiliike ei kohdistu lainkaan kirkon päättäjiin. Seurakunnat kylläkin maksavat erovirrasta, mikä pahimmillaan tarkoittaa monilla paikkakunnilla henkilöstön vähentämistä, lisää työttömyyttä ja tätä kautta myös valtiolle itselleen pienentyviä verotuloja. Kerrannaisvaikutukset kohdistuvat kunnan alueen kaikkiin palveluihin, aivan kuin missä tahansa muussakin suuremmassa työttömyystilanteessa. Tässä tapauksessa suurimpia kärsijöitä ovat Etelä-Suomen seurakunnat ja melko tasaisesti budjettivaje kohdistuu muun Suomen seurakuntiin.
Työalueet, joihin kirkosta eroaminen suoraan vaikuttaa, ovat eri seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö. Ikävä kyllä näistä työalueista säästetään ensin. Näin ollen kirkosta eroaminen vaikeuttaa lasten ja nuorten elämää eri puolilla Suomea. Säästökohteiksi päätyvät päiväkerhot, lapsikerhot, leikkikoulut, partiot, kerhotoiminnat, tapahtumat, konsertit, retket, rippikoulutyö, isoskoulutukset, saapastyö yms. Vaikka ihmiset ajattelevat, että ei kirkko vaikuta millään tavalla heidän elämässään, niin välillisesti kirkon toiminta näkyy lähes kaikkien elämässä. Kirkon työntekijät myös ylläpitävät hautausmaita ja mahdollistavat hautauspalveluja.
Mielestäni eräs hyvä näkökulma asiaan oli se, että pitäisikö sitten kirkkoon kuulumattomilta evätä kirkolliset vapaapäivät? Vaikkakin monilla juhlapyhillä on myös pakanalliset perinteet, niin kirkollisia vapaapäiviä niistä on tullut kristillisen arvopohjan ja kulttuurin leviämisen myötä. Uskontoneutraalia maailmankuvaa ajavillehan kirkollisilla juhlapyhillä ei ole mitään merkitystä. Emmehän me Suomessakaan vietä islamilaisia juhlapyhiä ja vapaapäiviä, mutta muslimit itse niitä viettävät. Näin ollen voitaisiin tehdä kuten islamilaisessa kulttuurissa ja annetaan sitten kirkkoon kuuluvien pitää omat vapaapäivät ja kirkkoon kuulumattomat olkoon silloin töissä. Saattaisi monia tuo Johannes Kastajan juhla alkaa vähitellen kiinnostaa Joulun ja Pääsiäisen ohessa...
Miksi ihmisten pitäisi saada kaikesta vain "rusinat pullasta", osallistumatta ja antamatta asioiden eteen itse mitään? Kirkkoon kuulumattomien pitäisi saada kristillisen kulttuuriperimän kaikki hyvät asiat ja vielä hautauspalvelutkin, vaikka eivät itse halua osallistua niiden ylläpitämiseen, tai eivät edes usko niiden merkitykseen.
Kirkollislaki on turvannut pitkälti kirkon päättäjien ja korkeissa asemissa olevien virkamiesten selkänahat siten, että kaikki muut saavat ensin lähteä. Näin ollen kirkosta eroaminen ei edes suoranaisesti kohdistu millään tavalla ihmisiin, jotka asioista päättävät, vaan heikko-osaiset kärsivät tällöinkin ensin.
Siksi kirkosta eroamista järkevämpää olisi itse kirkon toimintaan osallistuminen. Asiasta keskustelujen käyminen ja pohtiminen siitä, kuinka yhteinen pääoma voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla käyttää toisten ihmisten palvelemiseen. Kirkossa olevat varat eivät ole siellä yhdessä isossa kirstussa, joilla kirkon päättäjät ostavat mitä mieli tekee. Suurin osa rahoista käytetään ihmisten palkkaamiseen, joiden lähtökohtaisena työtehtävänä on seurakuntalaisten ja alueella asuvien ihmisten palveleminen.
Suuren protestiliikkeen ymmärtäisin paremmin, jos ja kun kirkko ei enää toimisi Jumalan Sanan mukaisesti. Tällöin voisi oikeasti kyseenalaistaakin siihen kuulumisen mielekkyyttä. Mutta tällöinkin pyrkisin löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja heikko-osaisten elämän heikentämiselle. Eihän Lutherkaan eronnut kirkosta -hänet erotettiin.
Jos ihmisten käsittämättömätöntä protestiliikettä haluaa vielä vähän arvioida, niin kärjistän hiukan: Yksi KANSANEDUSTAJA kertoo television keskusteluohjelmassa omia henkilökohtaisia mielipiteitään asiasta, niin suuri protestiliike KIRKKOA vastaan aloittaa toimintansa. Nyt siis ei ole kyse siitä kuinka oikeita tai vääriä keskusteluissa esiin tulleet mielipiteet olivat, vaan siitä, kuinka kirkosta eroajat perustavat päätöksensä yleiseen keskusteluun aiheesta ja pahimmillaan vain yhden ihmisen yksittäiseen mielipiteeseen.
Protestointi siis tapahtuu sen vuoksi, kun toisen ihmisen mielipiteet tuntuvat pahoilta ja vääriltä sekä suvaitsemattomilta, ja sitten se kostetaan väärälle osapuolelle. Aivan eri asia olisi ollut kyseessä, jos ohjelmassa olisi esiintynyt kirkon edustaja, joka olisi tuonut kuultavaksi kirkolliskokouksessa päätetystä toimintasuunnasta. Nyt keskustelun keskipisteenä on kansanedustaja, eikä kirkon äänellä puhujat. Nyt en siis ota kantaa siihen, mikä on Raamatun toiminnan mukaista, koska sen näkökulman olen kyllä selkeästi aiemmin ilmoittanut. Mutta nyt kritisoin ihmisten typerää ja ajattelematonta käytöstä.
Jos nämä 25 000 kirkosta eronnutta ihmistä halusivat protestoida kirkossa toimivia homoutta vastustavia tahoja vastaan, niin heidän toimintansa kohdistui aivan muualle. Kirkon rakenteet ovat sellaiset, että verotulot kyllä vähenevät, ja eri seurakunnissa joudutaan uudelleen arvioimaan tulevan toimintakauden budjettia, mutta protestiliike ei kohdistu lainkaan kirkon päättäjiin. Seurakunnat kylläkin maksavat erovirrasta, mikä pahimmillaan tarkoittaa monilla paikkakunnilla henkilöstön vähentämistä, lisää työttömyyttä ja tätä kautta myös valtiolle itselleen pienentyviä verotuloja. Kerrannaisvaikutukset kohdistuvat kunnan alueen kaikkiin palveluihin, aivan kuin missä tahansa muussakin suuremmassa työttömyystilanteessa. Tässä tapauksessa suurimpia kärsijöitä ovat Etelä-Suomen seurakunnat ja melko tasaisesti budjettivaje kohdistuu muun Suomen seurakuntiin.
Työalueet, joihin kirkosta eroaminen suoraan vaikuttaa, ovat eri seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö. Ikävä kyllä näistä työalueista säästetään ensin. Näin ollen kirkosta eroaminen vaikeuttaa lasten ja nuorten elämää eri puolilla Suomea. Säästökohteiksi päätyvät päiväkerhot, lapsikerhot, leikkikoulut, partiot, kerhotoiminnat, tapahtumat, konsertit, retket, rippikoulutyö, isoskoulutukset, saapastyö yms. Vaikka ihmiset ajattelevat, että ei kirkko vaikuta millään tavalla heidän elämässään, niin välillisesti kirkon toiminta näkyy lähes kaikkien elämässä. Kirkon työntekijät myös ylläpitävät hautausmaita ja mahdollistavat hautauspalveluja.
Mielestäni eräs hyvä näkökulma asiaan oli se, että pitäisikö sitten kirkkoon kuulumattomilta evätä kirkolliset vapaapäivät? Vaikkakin monilla juhlapyhillä on myös pakanalliset perinteet, niin kirkollisia vapaapäiviä niistä on tullut kristillisen arvopohjan ja kulttuurin leviämisen myötä. Uskontoneutraalia maailmankuvaa ajavillehan kirkollisilla juhlapyhillä ei ole mitään merkitystä. Emmehän me Suomessakaan vietä islamilaisia juhlapyhiä ja vapaapäiviä, mutta muslimit itse niitä viettävät. Näin ollen voitaisiin tehdä kuten islamilaisessa kulttuurissa ja annetaan sitten kirkkoon kuuluvien pitää omat vapaapäivät ja kirkkoon kuulumattomat olkoon silloin töissä. Saattaisi monia tuo Johannes Kastajan juhla alkaa vähitellen kiinnostaa Joulun ja Pääsiäisen ohessa...
Miksi ihmisten pitäisi saada kaikesta vain "rusinat pullasta", osallistumatta ja antamatta asioiden eteen itse mitään? Kirkkoon kuulumattomien pitäisi saada kristillisen kulttuuriperimän kaikki hyvät asiat ja vielä hautauspalvelutkin, vaikka eivät itse halua osallistua niiden ylläpitämiseen, tai eivät edes usko niiden merkitykseen.
Kirkollislaki on turvannut pitkälti kirkon päättäjien ja korkeissa asemissa olevien virkamiesten selkänahat siten, että kaikki muut saavat ensin lähteä. Näin ollen kirkosta eroaminen ei edes suoranaisesti kohdistu millään tavalla ihmisiin, jotka asioista päättävät, vaan heikko-osaiset kärsivät tällöinkin ensin.
Siksi kirkosta eroamista järkevämpää olisi itse kirkon toimintaan osallistuminen. Asiasta keskustelujen käyminen ja pohtiminen siitä, kuinka yhteinen pääoma voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla käyttää toisten ihmisten palvelemiseen. Kirkossa olevat varat eivät ole siellä yhdessä isossa kirstussa, joilla kirkon päättäjät ostavat mitä mieli tekee. Suurin osa rahoista käytetään ihmisten palkkaamiseen, joiden lähtökohtaisena työtehtävänä on seurakuntalaisten ja alueella asuvien ihmisten palveleminen.
Suuren protestiliikkeen ymmärtäisin paremmin, jos ja kun kirkko ei enää toimisi Jumalan Sanan mukaisesti. Tällöin voisi oikeasti kyseenalaistaakin siihen kuulumisen mielekkyyttä. Mutta tällöinkin pyrkisin löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja heikko-osaisten elämän heikentämiselle. Eihän Lutherkaan eronnut kirkosta -hänet erotettiin.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Homoja, homoja ja homoiltoja
Huokaus... blogistani ei ollut tarkoitus tulla mikään homoblogi, mutta kyseinen teema on saanut mediassa mielestäni liikaakin huomiota lähiaikoina. Siitä syystä haluan itsekin asiaa kommentoida ja tarjota ajateltavaa asian tiimoilta.
Olen huvittuneena seurannut tällä viikolla tapahtunutta ylilyöntiä, jossa media aloitti jälleen homokeskustelun sekä jatkoi suomalaisten ajatuksien manipulointia haluamaansa suuntaan. Te, jotka seurasitte tiistai-iltana esitettyä YLE TV2:n Homoiltaa, tiedätte mistä on kysymys.
Kyseiseen keskusteluun oli valittu muutama jollakin tavalla kirkollista kantaa edustavaa henkilöä ja lisäksi hyvin värikäs joukko sateenkaariperheiden ja homojen asiaa ajavia ihmisiä. Kun myös juontajat olivat jo valmiiksi asenteellisia ja selkeän homomyönteisiä (kuten kanavaprofiiliin kuuluukin), niin kyseinen "keskustelu" oli enemmänkin teurastus, jossa ei puhuttu lainkaan asiasta, vaan sen vierestä. Loppulaulunakin saimme nauttia ”Me ollaan kaikki homoja” –biisiä, mikä varmasti entisestään vahvisti kanavan ajamaa agendaa.
Kun homoudesta esitetään monia puolesta puhuvia argumentteja, keskusteluilmapiiri on epäsuhtainen, juontajat puoltavat homojen oikeuksia sekä loppukaneetit otetaan vielä homouden puolesta, niin valmis manipulatiivinen propagandakoneisto on tehnyt tehtävänsä. Samoin kun keskustelun ilmapiiri on tunne-, eikä asiapohjainen, niin vähäisen mediakritiikin ja Raamatun tuntemisen omaava katsoja hämmentyy.
Vähänkin TV-tekniikkaa tuntevat huomasivat kanavaohjaajan selkeän toiminnan homojen asiaa palvelevaksi. Ohjelmassa valittiin manipulatiivisia kuvakulmia ja sopivia tunteiden vastakkainasettelua aina kun homoutta vastustettiin. Kun homouden puolestapuhujat olivat äänessä, niin kuvakulmiksi valittiin muiden asiaa kannattavien hymyjä ja myöntyväisiä ilmeitä. Ohjelmarakenteella ja vääränlaisella vastakkainasettelulla vähemmän asioista perillä olevat ihmiset saatiin hämmentymään ja Raamatun näkemyksiä edustava osapuoli saatiin katsojan näkökulmasta näyttämään "pahiksilta".
Kyseessä on perinteinen propagandan väline, jolla ohjataan suuren yleisön ajatuksia haluttuun suuntaan. Median uskontovastainen koneisto jatkoi toimintaansa, kun seuraavien päivien ajan on hehkutettu kirkosta eronneiden määrää homoillan seurauksena.
Keskustelupalstat tulvivat kommentteja Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien ahdasmielisyydestä. Näitä mielipiteitä en ymmärrä lainkaan, sillä Räsänen kommentoi mielestäni hyvin asiallisesti ja pysyi puheissaan myös Raamatun ilmoittaman käsityksen takana. Hän vain puhui sitä, mitä Raamatussa on selkeästi asiasta sanottu.
Tässä mielessä siis on turha lähteä tuomitsemaan kristillisdemokraatteja ja uskovia, jotka aivan oikein puolustavat Raamatun näkemyksiä keskusteluissa. Raamatun ja kirkon näkemys homoudesta on yksiselitteinen, mutta samalla rakastava. Rakastavalla näkemyksellä tarkoitan sitä, että Raamatussa selvästi sanotaan, että ihmisten väärät teot pitää tuomita, mutta ihmistä itseään emme saa tuomita. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa hyväksyä VÄÄRIÄ tekoja eli syntiä, mutta meidän pitää silti hyväksyä, suvaita ja rakastaa ihmisiä. Näin Raamattu opettaa. Mutta rakastaminen ja ihmisen hyväksyminen ei siis tarkoita ihmisten VÄÄRIEN tekojen suvaitsemista. Suurempi ongelma meille ihmisille on pystyä erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan ja pystyä toimimaan oikein kanssaihmisiämme kohtaan.
Harvoin uskossa olevat ihmisetkään osaavat tätä eroa tehdä, sillä muistattehan, uskovatkin ovat syntisiä ja vajavaisia ihmisiä. Normaalin kaduntallaajan ja uskovaisen ihmisen erottaa toisistaan vain se asia, että uskova ihminen myöntää olevansa syntinen ja siksi tarvitsevansa Jeesusta. Ei usko kuitenkaan muuta ihmistä täydelliseksi ja synnittömäksi. Emme pääse omista vajavaisuuksistamme, himoistamme ja haluistamme eroon. Uskova ihminen kuitenkin haluaa yrittää taistella niitä vastaan sekä tietää saavansa Jeesuksen tähden syntinsä ja vajavaisuutensa anteeksi.
Näin sanottiin homoillan keskustelussakin; homojen ei tarvitse toteuttaa omaa taipumustaan. Kyseinen lausahdus herätti suuria tunteita yleisössä, mutta kristillisestä näkökulmasta asia on juuri näin; syntisen ihmisen ei ole pakko harjoittaa syntiä. Hän voisi yrittää taistella myös omaa luontoaan vastaan. Ihmisen luontoon kuuluu synti, koska ihminen rakastaa pyyteettömästi Saatanaa. Se on meidän kirouksemme tässä maailmassa, jossa olemme ihmisinä Saatanan omia. Saatanan kahleista Jeesus meidät kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelasti. Sen vuoksi meillä on toivoa ja mahdollisuus pelastua. Mutta se vaatii nöyrtymistä, oman vajavaisuuden ja syntien tunnustamista sekä Jeesuksen vastaanottamista omaan elämään.
Raamatun ilmoituksessa on selvää, että jokainen ihminen on syntinen, minkä vuoksi kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta pelastuakseen. Kirkko ja Raamattu eivät tee homoudesta sen suurempaa syntiä kuin muutkaan synnit. Kirkko ei oikeasti edes haluaisi tästä asiasta juurikaan keskustella, sillä se on muiden isompien kysymysten rinnalla vain yksi pikkiriikkinen asia. Teologisessa mielessä homous on vain yksi synti muiden syntien joukossa, eikä kirkon tehtävänä ole laittaa syntejä pahuusjärjestykseen tai nostaa yksittäistä syntiä puheenaiheeksi.
Kirkkoa suuremman ongelman homouden syntisyydestä tekevät ihmiset, jotka eivät halua uskoa, että Raamatussa näin voitaisiin sanoa. Kiistakysymyksen homoudesta kirkon piirissä tekee vain se asia, että koska homouden harjoittamista pidetään Raamatussa syntinä, niin miten kirkko voisi Jumalan nimissä siunata synnin harjoittamisen? Ei se voikaan, vaan näin toimiessaan toimii väärin ja tekee suurta syntiä.
Tärkeämpi kysymys onkin siinä, että miksi homoutta harjoittavat ihmiset välttämättä haluavat sellaisen instanssin hyväksyntää, jonka opinkappaleissa selkeästi kielletään heidän tekonsa? Jos kyseisen instanssin toiminta ei miellytä, niin siihen ei ole pakkoa kuulua. Suuri joukko ihmisiä näytti oman mielipiteensä ja erosi kirkosta vastalauseeksi uskovien ihmisten esittämiin jyrkkiin näkemyksiin. Jos kyseiset ihmiset olisivat Raamattunsa lukeneet, niin kirkon kanta homouteen ei olisi tullut yllätyksenä. Ymmärtäisin erobuumin paremmin, jos kirkko toimisi Jumalan sanan vastaisesti. Mutta kun kirkosta erotaan sen takia, että loukkaannutaan Jumalan ilmoitukseen, niin silloin on omassa uskonelämässä paljon muitakin ongelmia.
Keskustelua katsoessa tuntui myös järjettömältä, että suu vaahdossa homoutta puolustaneet käyttivät ainoina argumentteinaan omia tunteita ja omia lähtökohtaisia ajatuksiaan. Ei edes pyritty keskustelemaan siitä, miksi kirkko toimii miten toimii ja mitkä ovat sen periaatteet. Keskustelun keskipisteenä olivat ihmisten tuntemukset siitä, mikä olisi oikein ja tuntemuksensa he perustivat omaan itseensä, eivät Raamattuun. Homouden vastustajat käyttivät Raamatun sanomaa pohjanaan, minkä jälkeen heidät tuomittiin suvaitsemattomiksi ja ahdasmielisiksi.
Miten voidaan edes ajatella, että kirkko, jonka toiminnan selkeänä keskipisteenä on Jumalan sanan mukaan toimiminen, alkaisi toimia Jumalan sanan vastaisesti ja kieltää omia 2000 vuotta vanhoja perinteitään, koska sen näkemys ei miellytä nykyaikana pientä vähemmistöryhmää? Siinä mielessä koko keskustelun järjestäminen oli absurdia, koska sen lähtökohtaisena tavoitteena ei ollut edes asian selvittäminen, vaan pikemminkin homomyönteisen maailmankuvan edistäminen.
Itse olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi päinvastoin olla suoraselkäisempi päätöksissään ja pysyä Raamatunmukaisessa kannassa. Kirkko ei saisi olla demokraattinen laitos, jossa kysytään enemmistön mielipidettä. Kirkon lähtökohtaisen ajatusmaailman pitäisi perustua Raamattuun, eikä ihmisten aivoituksiin tai silloisen enemmistön mielipiteisiin.
Adoptiokysymys herättää myös paljon tunteita. Homoparit ovat tulleet siihen tulokseen, että homoutta harjoittavat ihmiset kuolevat nopeasti sukupuuttoon, minkä vuoksi heidän täytyy keksiä jokin keinon oman sukunsa jatkamiseksi. Tietenkin homopareilla on myös inhimilliset tarpeet vanhemmuudesta.
Mielestäni homous on luonnotonta, millä tarkoitan sitä tosiasiaa, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä eivät voi lisääntyä ja jatkaa sukuaan keskenään. Jos meidän olisi haluttu elävän biseksuaaleina, kykenevinä suhteisiin miehen ja naisen kanssa, niin eikö ihmisillä olisi silloin molemmat sukupuolielimet tai jokin keino kyseisen toiminnan mahdollistamiseksi. Tällaisella rationaalisella ajattelulla voidaan todeta, että homous on enemmänkin poikkeus, kuin tarkoitettu luonnonmukainen valinta.
Homoillan keskustelussa Räsänen halusi painottaa kovasti, että hänen mielestä lapselle pitäisi ensisijaisesti turvata oikeus isään ja äitiin, eikä ehdoin tahdoin viedä pois tätä oikeutta. Homoparien halu adoptiolle on pitkälti vanhempien omien tarpeiden täyttämistä, kuin lapsen hyvinvoinnin ajattelua. Nyt ei ole kyse siis siitä, että voivatko yksittäiset sateenkaariperheen edustajat olla hyviä vanhempia. Vastaus tähän kysymykseen on selvä, VARMASTI VOIVAT. Varmasti yksittäiset sateenkaariperheen vanhemmat voivat olla paljon parempia vanhempia kuin joissakin heteroperheissä. Mutta tällainen kysymysasettelu ei ole relevantti. Nyt puhutaan ison mittakaavan toiminnasta, ei yksilöistä. Voidaanko isossa mittakaavassa sanoa, että sateenkaariperheen edustajien elämä olisi tasapainoisempaa tai edes yhtä tasapainoista kuin heteroperheiden? Ja millaiset ovat vaikutukset sateenkaariperheen lapsiin pitkällä aikavälillä?
Emme siis arvioi yksittäisten vanhempien ominaisuuksia ja rakkauden määrää, vaan puhutaan siitä, jos maailmanlaajuisesti 50 miljoonaa homoparia haluaisi adoptoida lapsen, niin millaista näiden 50 miljoonan homoparin elämä olisi 50 miljoonaan heteropariin verrattuna? Tilastot kertovat, että homoparit eroavat useammin kuin heteroparit. Homoparien elämä on tilastojen mukaan epätasapainoisempaa ja irtosuhteita on enemmän. Ovatko nämä lapsen näkökulmasta hyviä asioita? Mitä muuta ison mittakaavan tilastot kertovat? Relevantteja tutkimustuloksia ei ole olemassa, mikä kävi ilmi myös illan keskustelun aikana.
Unohtakaa siis omat mielikuvanne niistä söpöistä homomiehistä tai ihanan rakastavista lesboäideistä ja katsokaa asiaa isossa mittakaavassa. Jos heteropareilla on maailmanlaajuisesti jo näinkin paljon ongelmia sekä avioeroja, niin minkälaisia ongelmia homosuhteessa elävillä on? Entä jos homosuhteet saisivat saman mittakaavan kuin heterosuhteet, minkälainen maailmanjärjestys sen jälkeen olisi?
On kuitenkin muistettava, että se lapsi ei tosiaankaan synny ilman ISÄÄ ja ÄITIÄ. Vaikka kuinka homo- tai lesboparit toimisivat vanhempina, niin se lapsi ei siinä perheessä olisi olemassa ilman kahta ERI sukupuolta olevaa ihmistä. Viimeistään tämän tosiasian pitäisi muistuttaa ihmisiä siitä, mikä on luonnollista.
Tähän loppuun vielä kaksi lainausta Raamatusta, jotka toivottavasti antavat ajattelemisen aihetta:
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
1. Moos. 1:27.
”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
1. Moos. 2:24.
Olen huvittuneena seurannut tällä viikolla tapahtunutta ylilyöntiä, jossa media aloitti jälleen homokeskustelun sekä jatkoi suomalaisten ajatuksien manipulointia haluamaansa suuntaan. Te, jotka seurasitte tiistai-iltana esitettyä YLE TV2:n Homoiltaa, tiedätte mistä on kysymys.
Kyseiseen keskusteluun oli valittu muutama jollakin tavalla kirkollista kantaa edustavaa henkilöä ja lisäksi hyvin värikäs joukko sateenkaariperheiden ja homojen asiaa ajavia ihmisiä. Kun myös juontajat olivat jo valmiiksi asenteellisia ja selkeän homomyönteisiä (kuten kanavaprofiiliin kuuluukin), niin kyseinen "keskustelu" oli enemmänkin teurastus, jossa ei puhuttu lainkaan asiasta, vaan sen vierestä. Loppulaulunakin saimme nauttia ”Me ollaan kaikki homoja” –biisiä, mikä varmasti entisestään vahvisti kanavan ajamaa agendaa.
Kun homoudesta esitetään monia puolesta puhuvia argumentteja, keskusteluilmapiiri on epäsuhtainen, juontajat puoltavat homojen oikeuksia sekä loppukaneetit otetaan vielä homouden puolesta, niin valmis manipulatiivinen propagandakoneisto on tehnyt tehtävänsä. Samoin kun keskustelun ilmapiiri on tunne-, eikä asiapohjainen, niin vähäisen mediakritiikin ja Raamatun tuntemisen omaava katsoja hämmentyy.
Vähänkin TV-tekniikkaa tuntevat huomasivat kanavaohjaajan selkeän toiminnan homojen asiaa palvelevaksi. Ohjelmassa valittiin manipulatiivisia kuvakulmia ja sopivia tunteiden vastakkainasettelua aina kun homoutta vastustettiin. Kun homouden puolestapuhujat olivat äänessä, niin kuvakulmiksi valittiin muiden asiaa kannattavien hymyjä ja myöntyväisiä ilmeitä. Ohjelmarakenteella ja vääränlaisella vastakkainasettelulla vähemmän asioista perillä olevat ihmiset saatiin hämmentymään ja Raamatun näkemyksiä edustava osapuoli saatiin katsojan näkökulmasta näyttämään "pahiksilta".
Kyseessä on perinteinen propagandan väline, jolla ohjataan suuren yleisön ajatuksia haluttuun suuntaan. Median uskontovastainen koneisto jatkoi toimintaansa, kun seuraavien päivien ajan on hehkutettu kirkosta eronneiden määrää homoillan seurauksena.
Keskustelupalstat tulvivat kommentteja Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien ahdasmielisyydestä. Näitä mielipiteitä en ymmärrä lainkaan, sillä Räsänen kommentoi mielestäni hyvin asiallisesti ja pysyi puheissaan myös Raamatun ilmoittaman käsityksen takana. Hän vain puhui sitä, mitä Raamatussa on selkeästi asiasta sanottu.
Tässä mielessä siis on turha lähteä tuomitsemaan kristillisdemokraatteja ja uskovia, jotka aivan oikein puolustavat Raamatun näkemyksiä keskusteluissa. Raamatun ja kirkon näkemys homoudesta on yksiselitteinen, mutta samalla rakastava. Rakastavalla näkemyksellä tarkoitan sitä, että Raamatussa selvästi sanotaan, että ihmisten väärät teot pitää tuomita, mutta ihmistä itseään emme saa tuomita. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa hyväksyä VÄÄRIÄ tekoja eli syntiä, mutta meidän pitää silti hyväksyä, suvaita ja rakastaa ihmisiä. Näin Raamattu opettaa. Mutta rakastaminen ja ihmisen hyväksyminen ei siis tarkoita ihmisten VÄÄRIEN tekojen suvaitsemista. Suurempi ongelma meille ihmisille on pystyä erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan ja pystyä toimimaan oikein kanssaihmisiämme kohtaan.
Harvoin uskossa olevat ihmisetkään osaavat tätä eroa tehdä, sillä muistattehan, uskovatkin ovat syntisiä ja vajavaisia ihmisiä. Normaalin kaduntallaajan ja uskovaisen ihmisen erottaa toisistaan vain se asia, että uskova ihminen myöntää olevansa syntinen ja siksi tarvitsevansa Jeesusta. Ei usko kuitenkaan muuta ihmistä täydelliseksi ja synnittömäksi. Emme pääse omista vajavaisuuksistamme, himoistamme ja haluistamme eroon. Uskova ihminen kuitenkin haluaa yrittää taistella niitä vastaan sekä tietää saavansa Jeesuksen tähden syntinsä ja vajavaisuutensa anteeksi.
Näin sanottiin homoillan keskustelussakin; homojen ei tarvitse toteuttaa omaa taipumustaan. Kyseinen lausahdus herätti suuria tunteita yleisössä, mutta kristillisestä näkökulmasta asia on juuri näin; syntisen ihmisen ei ole pakko harjoittaa syntiä. Hän voisi yrittää taistella myös omaa luontoaan vastaan. Ihmisen luontoon kuuluu synti, koska ihminen rakastaa pyyteettömästi Saatanaa. Se on meidän kirouksemme tässä maailmassa, jossa olemme ihmisinä Saatanan omia. Saatanan kahleista Jeesus meidät kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelasti. Sen vuoksi meillä on toivoa ja mahdollisuus pelastua. Mutta se vaatii nöyrtymistä, oman vajavaisuuden ja syntien tunnustamista sekä Jeesuksen vastaanottamista omaan elämään.
Raamatun ilmoituksessa on selvää, että jokainen ihminen on syntinen, minkä vuoksi kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta pelastuakseen. Kirkko ja Raamattu eivät tee homoudesta sen suurempaa syntiä kuin muutkaan synnit. Kirkko ei oikeasti edes haluaisi tästä asiasta juurikaan keskustella, sillä se on muiden isompien kysymysten rinnalla vain yksi pikkiriikkinen asia. Teologisessa mielessä homous on vain yksi synti muiden syntien joukossa, eikä kirkon tehtävänä ole laittaa syntejä pahuusjärjestykseen tai nostaa yksittäistä syntiä puheenaiheeksi.
Kirkkoa suuremman ongelman homouden syntisyydestä tekevät ihmiset, jotka eivät halua uskoa, että Raamatussa näin voitaisiin sanoa. Kiistakysymyksen homoudesta kirkon piirissä tekee vain se asia, että koska homouden harjoittamista pidetään Raamatussa syntinä, niin miten kirkko voisi Jumalan nimissä siunata synnin harjoittamisen? Ei se voikaan, vaan näin toimiessaan toimii väärin ja tekee suurta syntiä.
Tärkeämpi kysymys onkin siinä, että miksi homoutta harjoittavat ihmiset välttämättä haluavat sellaisen instanssin hyväksyntää, jonka opinkappaleissa selkeästi kielletään heidän tekonsa? Jos kyseisen instanssin toiminta ei miellytä, niin siihen ei ole pakkoa kuulua. Suuri joukko ihmisiä näytti oman mielipiteensä ja erosi kirkosta vastalauseeksi uskovien ihmisten esittämiin jyrkkiin näkemyksiin. Jos kyseiset ihmiset olisivat Raamattunsa lukeneet, niin kirkon kanta homouteen ei olisi tullut yllätyksenä. Ymmärtäisin erobuumin paremmin, jos kirkko toimisi Jumalan sanan vastaisesti. Mutta kun kirkosta erotaan sen takia, että loukkaannutaan Jumalan ilmoitukseen, niin silloin on omassa uskonelämässä paljon muitakin ongelmia.
Keskustelua katsoessa tuntui myös järjettömältä, että suu vaahdossa homoutta puolustaneet käyttivät ainoina argumentteinaan omia tunteita ja omia lähtökohtaisia ajatuksiaan. Ei edes pyritty keskustelemaan siitä, miksi kirkko toimii miten toimii ja mitkä ovat sen periaatteet. Keskustelun keskipisteenä olivat ihmisten tuntemukset siitä, mikä olisi oikein ja tuntemuksensa he perustivat omaan itseensä, eivät Raamattuun. Homouden vastustajat käyttivät Raamatun sanomaa pohjanaan, minkä jälkeen heidät tuomittiin suvaitsemattomiksi ja ahdasmielisiksi.
Miten voidaan edes ajatella, että kirkko, jonka toiminnan selkeänä keskipisteenä on Jumalan sanan mukaan toimiminen, alkaisi toimia Jumalan sanan vastaisesti ja kieltää omia 2000 vuotta vanhoja perinteitään, koska sen näkemys ei miellytä nykyaikana pientä vähemmistöryhmää? Siinä mielessä koko keskustelun järjestäminen oli absurdia, koska sen lähtökohtaisena tavoitteena ei ollut edes asian selvittäminen, vaan pikemminkin homomyönteisen maailmankuvan edistäminen.
Itse olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi päinvastoin olla suoraselkäisempi päätöksissään ja pysyä Raamatunmukaisessa kannassa. Kirkko ei saisi olla demokraattinen laitos, jossa kysytään enemmistön mielipidettä. Kirkon lähtökohtaisen ajatusmaailman pitäisi perustua Raamattuun, eikä ihmisten aivoituksiin tai silloisen enemmistön mielipiteisiin.
Adoptiokysymys herättää myös paljon tunteita. Homoparit ovat tulleet siihen tulokseen, että homoutta harjoittavat ihmiset kuolevat nopeasti sukupuuttoon, minkä vuoksi heidän täytyy keksiä jokin keinon oman sukunsa jatkamiseksi. Tietenkin homopareilla on myös inhimilliset tarpeet vanhemmuudesta.
Mielestäni homous on luonnotonta, millä tarkoitan sitä tosiasiaa, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä eivät voi lisääntyä ja jatkaa sukuaan keskenään. Jos meidän olisi haluttu elävän biseksuaaleina, kykenevinä suhteisiin miehen ja naisen kanssa, niin eikö ihmisillä olisi silloin molemmat sukupuolielimet tai jokin keino kyseisen toiminnan mahdollistamiseksi. Tällaisella rationaalisella ajattelulla voidaan todeta, että homous on enemmänkin poikkeus, kuin tarkoitettu luonnonmukainen valinta.
Homoillan keskustelussa Räsänen halusi painottaa kovasti, että hänen mielestä lapselle pitäisi ensisijaisesti turvata oikeus isään ja äitiin, eikä ehdoin tahdoin viedä pois tätä oikeutta. Homoparien halu adoptiolle on pitkälti vanhempien omien tarpeiden täyttämistä, kuin lapsen hyvinvoinnin ajattelua. Nyt ei ole kyse siis siitä, että voivatko yksittäiset sateenkaariperheen edustajat olla hyviä vanhempia. Vastaus tähän kysymykseen on selvä, VARMASTI VOIVAT. Varmasti yksittäiset sateenkaariperheen vanhemmat voivat olla paljon parempia vanhempia kuin joissakin heteroperheissä. Mutta tällainen kysymysasettelu ei ole relevantti. Nyt puhutaan ison mittakaavan toiminnasta, ei yksilöistä. Voidaanko isossa mittakaavassa sanoa, että sateenkaariperheen edustajien elämä olisi tasapainoisempaa tai edes yhtä tasapainoista kuin heteroperheiden? Ja millaiset ovat vaikutukset sateenkaariperheen lapsiin pitkällä aikavälillä?
Emme siis arvioi yksittäisten vanhempien ominaisuuksia ja rakkauden määrää, vaan puhutaan siitä, jos maailmanlaajuisesti 50 miljoonaa homoparia haluaisi adoptoida lapsen, niin millaista näiden 50 miljoonan homoparin elämä olisi 50 miljoonaan heteropariin verrattuna? Tilastot kertovat, että homoparit eroavat useammin kuin heteroparit. Homoparien elämä on tilastojen mukaan epätasapainoisempaa ja irtosuhteita on enemmän. Ovatko nämä lapsen näkökulmasta hyviä asioita? Mitä muuta ison mittakaavan tilastot kertovat? Relevantteja tutkimustuloksia ei ole olemassa, mikä kävi ilmi myös illan keskustelun aikana.
Unohtakaa siis omat mielikuvanne niistä söpöistä homomiehistä tai ihanan rakastavista lesboäideistä ja katsokaa asiaa isossa mittakaavassa. Jos heteropareilla on maailmanlaajuisesti jo näinkin paljon ongelmia sekä avioeroja, niin minkälaisia ongelmia homosuhteessa elävillä on? Entä jos homosuhteet saisivat saman mittakaavan kuin heterosuhteet, minkälainen maailmanjärjestys sen jälkeen olisi?
On kuitenkin muistettava, että se lapsi ei tosiaankaan synny ilman ISÄÄ ja ÄITIÄ. Vaikka kuinka homo- tai lesboparit toimisivat vanhempina, niin se lapsi ei siinä perheessä olisi olemassa ilman kahta ERI sukupuolta olevaa ihmistä. Viimeistään tämän tosiasian pitäisi muistuttaa ihmisiä siitä, mikä on luonnollista.
Tähän loppuun vielä kaksi lainausta Raamatusta, jotka toivottavasti antavat ajattelemisen aihetta:
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
1. Moos. 1:27.
”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
1. Moos. 2:24.
tiistai 10. elokuuta 2010
Homot ja homous – Mitä pitäisi suvaita?
Homoseksuaalisuuden käsite on suurimmalle osalle ihmisistä vaikea ymmärtää, koska muutaman viime vuosikymmenen aikana media ja yhteiskunta ovat yhä vahvemmin julistaneet ihmisille, että homoseksuaalisuus olisi luonnollinen ja luonnonmukainen asia. Samalla tavalla kirkon sisällä toimivat ovat asian kanssa joutuneet umpikujaan ja ristiriitoihin, eikä yksiselitteistä ratkaisua ole löytynyt. Toiset ovat vastaan ja toiset puolesta. Raamattu on kuitenkin asiassa ehdoton ja homoseksuaalisuus tuomitaan niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa. Ja koska Jumalamme on muuttumaton, niin miksi Totuus poikkeaisi nykyäänkään tästä?
Perustelen väitteeni lainaamalla Raamattua. Ensimmäisessä lainauksessa voidaan todeta, että Vanha Testamentti tuomitsee homouden selkeästi:
Monille Mooseksen kirjojen tarjoamat opetukset ovat kuitenkin kiistanalaisia ja ne jopa jätetään jostain kumman syystä täysin huomiotta. Monet pitävät Jeesuksen vuorisaarnan opetuksia muita lakeja tärkeämpänä ja ajatellaan, että se jotenkin kumoaisi vanhan lain. Tällöin kannattaa tutustua tarkemmin, mitä vuorisaarnassa todella opetetaan, koska Jeesus ei missään vaiheessa lieventänyt tai helpottanut jo annettua lakia, vaan vuorisaarna itsessään on pitkälti vanhan lain tiukentamista ja selkeyttämistä. Lainaus Jeesuksen vuorisaarnasta:
Uudessa Testamentissa homous tuomitaan useaan otteeseen. Tässä esimerkkeinä kolme eri Raamatunkohtaa:
Onko epäreilua homoseksuaalisia kanssakävijöitämme kohtaan se, että Jumala ei pidä heidän toimiaan oikeana?
Jos unohdetaan nyt oma tuttavapiirimme sekä homoseksuaalisuutta harjoittavat lähimmäisemme ja pyrittäisiin ajattelemaan asiaa objektiivisemmin isossa mittakaavassa, niin esittäisin kysymyksen:
Onko epäreilua, että Jumala ei pidä tappajien, varkaiden ja avionrikkojien toimintaa oikeana?
Jumalan näkökulmasta asia on periaatteessa samankaltainen ja näitä tekoja voidaan rinnastaa, vaikka ihmiset sitä eivät hyväksykään. Jumala on Sanassaan ilmoittanut tahtonsa ja Raamatun ohjeistuksien kautta ilmoittanut mikä on oikein ja väärin. Jos ihminen toimii Jumalan Sanan ja Tahdon vastaisesti valitsemalla ohjenuorakseen omat himonsa ja halunsa, antaa hän elämänsä täyttyä synnillä. Jos syntinen ihminen ei halua taistella syntejään vastaan ja tunnustaa niitä Jumalalle, joutuu hän tuomiolle muiden syntisten kanssa. Kaikki synnit on kuitenkin jo maksettu ja sovitettu, joten jos ihminen on niin ylpeä, ettei halua tunnustaa syntejään ja ottaa armoa vastaan, on hän itse valinnut Helvetin tulen ikuisuuden majakseen.
Monelle kristitylle homouden ymmärtäminen Jumalan tahdon vastaisena toimintana ei ole mikään ongelma. Suuremmaksi ongelmaksi ovat tulleet puheet suvaitsevaisuudesta ja mielipiteet homoutta harjoittavien ihmisten kohtelemisesta. Suuri osa kipuilee itsensä kanssa, kuinka asiaan suhtautua ja toiset ovat ottaneet vallan tuomita heidät suoraan Helvettiin. Tuomion julistamisessa ihminen alkaa kuitenkin toteuttaa hänelle kuulumatonta valtaa, mikä ei ole ihmisen tehtävä.
Jumalan näkökulmasta homoutta harjoittavat ihmiset eivät ole yhtään huonompia kuin muutkaan syntiä harjoittavat. Kaikki ovat saman armon alaisia. Se ei tarkoita kuitenkaan, että homoutta voisi harjoittaa yhtään vapaammin kuin muitakaan syntejä. Vaikka kaikki synnit on annettu anteeksi, ja katuva saa pahimmatkin syntinsä anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen, niin jatkuva synnin harjoittaminen vie ihmistä vähitellen kauemmaksi Jumalasta. Tässä mielessä homous on vaarallisempi synti kuin moni muu, koska homoudessa elävät harjoittavat syntiä jatkuvasti, eivätkä vain välillä hairahtaen. Toisin sanoen, pitkäaikainen synnin harjoittaminen turruttaa ja paaduttaa sydämen, eikä synnin harjoittaminen tunnu enää väärältä. Synti ei tunnu enää synniltä ja omatunto on turtunut. Oma yhteiskuntamme on entisestään lisäämässä tuskaa uskottelemalla, että homous olisi oikein ja luonnollista. Kun ihminen uskoo tekevänsä oikein, ei hän yritäkään kyseenalaistaa tekojaan ja hän vähitellen lopettaa taistelunsa syntiä vastaan. Kun ihminen ei myönnä omaa syntisyyttään, jättää hän itsensä armon ulkopuolelle. Tämä kyseinen kaava ei koske vain homoutta, vaan muitakin kiusauksia ja syntejä, joiden annamme täyttää elämämme.
En hyväksy homoseksuaalisuutta, homoseksiä enkä homoavioliittoja, mutta homoutta harjoittavat eivät ole toisia syntisiä ihmisiä huonompia. Meidän tulisi hyväksyä homot ihmisinä, eli suvaita heitä, mutta meidän ei tulisi suvaita heidän vääriä tekojaan, eli homouden harjoittamista. Siinä on suuri kompastuskivi, kun puhutaan suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta. Ihminen itse on vääristänyt rakkauden ja suvaitsevaisuuden käsitteen siten, että suvaitsevaisuus tarkoittaisi toisen ihmisen kaikkien tekojen hyväksymistä perustelemalla sen rakkaudella. Tosiasiassa toisen ihmisen rakastamista olisi kertoa hänelle, että hän toimii Raamatun tahdon vastaisesti. Tällöin ei kyse ole siitä, etteikö hyväksyttäisi ja suvaittaisi kanssaihmisiämme, vaan siitä suvaitsemmeko heidän vääriä tekojaan. Pitää siis osata erottaa ihminen ja teot toisistaan.
Rakkauden tekoa ei ole kuitenkaan se, että väärin tekevää ihmistä nöyryytetään julkisesti. Toinen kristitty ei voi eikä saa asettua toisen ihmisen yläpuolelle, sillä toinen ei ole toista parempi. Tärkeää tietenkin on, että syntiä harjoittava ihminen ymmärtäisi tekevänsä väärin, joten siksi vääristä teoista ja synnin harjoittamisesta pitäisi kertoa ja muistuttaa. Mutta kertominen ei saa olla tuomion julistamista, vaan sen on parempi tapahtua salassa, yhdessä asiasta keskustellen ja yhdessä itkien. Kyseessä ei ole vain väärin tekevän ihmisen oma ongelma, vaan se on Jeesuksen seuraajien yhteinen ongelma, sillä olemmehan kaikki veljiä ja siskoja toisillemme.
Kristittyinä meidän tuleekin olla huolissamme kanssaihmisistämme ja heidän voinnistaan sekä muistaa, että olemme kaikki synnin kirouksen alaisina. Yhdessä meidän tulisi Jumalaa rukoillen ja Häneltä apua pyytäen pyrkiä taistelemaan syntejämme vastaan. Minun ohjeeni siis on, älkää suvaitko homoutta ja syntiä. Suvaitkaa kuitenkin homoja ja syntisiä sekä pyrkikää heitä auttamaan rakkaudella. Rakastaminen ei ole kanssaihmisen hylkäämistä tai toiseen suuntaan katsomista, eikä suvaitseminen tarkoita kaiken hyväksymistä.
Perustelen väitteeni lainaamalla Raamattua. Ensimmäisessä lainauksessa voidaan todeta, että Vanha Testamentti tuomitsee homouden selkeästi:
"Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa." (3. Moos. 20:13)
Monille Mooseksen kirjojen tarjoamat opetukset ovat kuitenkin kiistanalaisia ja ne jopa jätetään jostain kumman syystä täysin huomiotta. Monet pitävät Jeesuksen vuorisaarnan opetuksia muita lakeja tärkeämpänä ja ajatellaan, että se jotenkin kumoaisi vanhan lain. Tällöin kannattaa tutustua tarkemmin, mitä vuorisaarnassa todella opetetaan, koska Jeesus ei missään vaiheessa lieventänyt tai helpottanut jo annettua lakia, vaan vuorisaarna itsessään on pitkälti vanhan lain tiukentamista ja selkeyttämistä. Lainaus Jeesuksen vuorisaarnasta:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)
Uudessa Testamentissa homous tuomitaan useaan otteeseen. Tässä esimerkkeinä kolme eri Raamatunkohtaa:
"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)
"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)
"Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt… Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa... Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi… Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:21,24,26-28,32.)
Onko epäreilua homoseksuaalisia kanssakävijöitämme kohtaan se, että Jumala ei pidä heidän toimiaan oikeana?
Jos unohdetaan nyt oma tuttavapiirimme sekä homoseksuaalisuutta harjoittavat lähimmäisemme ja pyrittäisiin ajattelemaan asiaa objektiivisemmin isossa mittakaavassa, niin esittäisin kysymyksen:
Onko epäreilua, että Jumala ei pidä tappajien, varkaiden ja avionrikkojien toimintaa oikeana?
Jumalan näkökulmasta asia on periaatteessa samankaltainen ja näitä tekoja voidaan rinnastaa, vaikka ihmiset sitä eivät hyväksykään. Jumala on Sanassaan ilmoittanut tahtonsa ja Raamatun ohjeistuksien kautta ilmoittanut mikä on oikein ja väärin. Jos ihminen toimii Jumalan Sanan ja Tahdon vastaisesti valitsemalla ohjenuorakseen omat himonsa ja halunsa, antaa hän elämänsä täyttyä synnillä. Jos syntinen ihminen ei halua taistella syntejään vastaan ja tunnustaa niitä Jumalalle, joutuu hän tuomiolle muiden syntisten kanssa. Kaikki synnit on kuitenkin jo maksettu ja sovitettu, joten jos ihminen on niin ylpeä, ettei halua tunnustaa syntejään ja ottaa armoa vastaan, on hän itse valinnut Helvetin tulen ikuisuuden majakseen.
Monelle kristitylle homouden ymmärtäminen Jumalan tahdon vastaisena toimintana ei ole mikään ongelma. Suuremmaksi ongelmaksi ovat tulleet puheet suvaitsevaisuudesta ja mielipiteet homoutta harjoittavien ihmisten kohtelemisesta. Suuri osa kipuilee itsensä kanssa, kuinka asiaan suhtautua ja toiset ovat ottaneet vallan tuomita heidät suoraan Helvettiin. Tuomion julistamisessa ihminen alkaa kuitenkin toteuttaa hänelle kuulumatonta valtaa, mikä ei ole ihmisen tehtävä.
Jumalan näkökulmasta homoutta harjoittavat ihmiset eivät ole yhtään huonompia kuin muutkaan syntiä harjoittavat. Kaikki ovat saman armon alaisia. Se ei tarkoita kuitenkaan, että homoutta voisi harjoittaa yhtään vapaammin kuin muitakaan syntejä. Vaikka kaikki synnit on annettu anteeksi, ja katuva saa pahimmatkin syntinsä anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen, niin jatkuva synnin harjoittaminen vie ihmistä vähitellen kauemmaksi Jumalasta. Tässä mielessä homous on vaarallisempi synti kuin moni muu, koska homoudessa elävät harjoittavat syntiä jatkuvasti, eivätkä vain välillä hairahtaen. Toisin sanoen, pitkäaikainen synnin harjoittaminen turruttaa ja paaduttaa sydämen, eikä synnin harjoittaminen tunnu enää väärältä. Synti ei tunnu enää synniltä ja omatunto on turtunut. Oma yhteiskuntamme on entisestään lisäämässä tuskaa uskottelemalla, että homous olisi oikein ja luonnollista. Kun ihminen uskoo tekevänsä oikein, ei hän yritäkään kyseenalaistaa tekojaan ja hän vähitellen lopettaa taistelunsa syntiä vastaan. Kun ihminen ei myönnä omaa syntisyyttään, jättää hän itsensä armon ulkopuolelle. Tämä kyseinen kaava ei koske vain homoutta, vaan muitakin kiusauksia ja syntejä, joiden annamme täyttää elämämme.
En hyväksy homoseksuaalisuutta, homoseksiä enkä homoavioliittoja, mutta homoutta harjoittavat eivät ole toisia syntisiä ihmisiä huonompia. Meidän tulisi hyväksyä homot ihmisinä, eli suvaita heitä, mutta meidän ei tulisi suvaita heidän vääriä tekojaan, eli homouden harjoittamista. Siinä on suuri kompastuskivi, kun puhutaan suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta. Ihminen itse on vääristänyt rakkauden ja suvaitsevaisuuden käsitteen siten, että suvaitsevaisuus tarkoittaisi toisen ihmisen kaikkien tekojen hyväksymistä perustelemalla sen rakkaudella. Tosiasiassa toisen ihmisen rakastamista olisi kertoa hänelle, että hän toimii Raamatun tahdon vastaisesti. Tällöin ei kyse ole siitä, etteikö hyväksyttäisi ja suvaittaisi kanssaihmisiämme, vaan siitä suvaitsemmeko heidän vääriä tekojaan. Pitää siis osata erottaa ihminen ja teot toisistaan.
Rakkauden tekoa ei ole kuitenkaan se, että väärin tekevää ihmistä nöyryytetään julkisesti. Toinen kristitty ei voi eikä saa asettua toisen ihmisen yläpuolelle, sillä toinen ei ole toista parempi. Tärkeää tietenkin on, että syntiä harjoittava ihminen ymmärtäisi tekevänsä väärin, joten siksi vääristä teoista ja synnin harjoittamisesta pitäisi kertoa ja muistuttaa. Mutta kertominen ei saa olla tuomion julistamista, vaan sen on parempi tapahtua salassa, yhdessä asiasta keskustellen ja yhdessä itkien. Kyseessä ei ole vain väärin tekevän ihmisen oma ongelma, vaan se on Jeesuksen seuraajien yhteinen ongelma, sillä olemmehan kaikki veljiä ja siskoja toisillemme.
Kristittyinä meidän tuleekin olla huolissamme kanssaihmisistämme ja heidän voinnistaan sekä muistaa, että olemme kaikki synnin kirouksen alaisina. Yhdessä meidän tulisi Jumalaa rukoillen ja Häneltä apua pyytäen pyrkiä taistelemaan syntejämme vastaan. Minun ohjeeni siis on, älkää suvaitko homoutta ja syntiä. Suvaitkaa kuitenkin homoja ja syntisiä sekä pyrkikää heitä auttamaan rakkaudella. Rakastaminen ei ole kanssaihmisen hylkäämistä tai toiseen suuntaan katsomista, eikä suvaitseminen tarkoita kaiken hyväksymistä.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Taistelu on käynnissä
Ihmiset pitävät uskon elämän hoitamista monesti vain rituaalien suorittamisena, eivätkä ymmärrä, että kyseessä on samalla tavalla "ihmissuhde". Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen, mikä tarkoittaa sitä, että meille ihmisille on annettu paljon samankaltaisia piirteitä kuin Jumalalla on. Niin, kuinka moni muistaakaan tai edes ymmärtää sitä iltarukouslitaniaansa luetellessaan, että rukouksen kohteemme on mm. persoonallinen ja huumorintajuinen taiteilija.
Jumalasuhteen hoitaminen ei poikkea juurikaan ystäväsuhteiden hoitamisesta. Jos et ole soittanut, viestittänyt tai edes Facebookissa pokettanut ystävääsi pitkiin aikoihin, jopa vuosiin, niin eikö sellainen ihmissuhde ala olla melko heikoilla? Pidemmän aikavälin jälkeen yhteydenottaminen käy yhä vain hankalammaksi ja kiusalliseksi. Jossain vaiheessa on vain helpompaa, kun ei enää ajattelekaan asiaa, niin säästyy monilta anteeksipyytelemisiltä. "Ja sitä paitsi, kaverihan asuikin niin kaukana".
Vähitellen huomataan, että ei enää taideta tunteakaan sitä ystävää kovin hyvin. Kun erkanemista on tapahtunut jo pidemmän aikaan, ei toisaalta ole tarvettakaan suhteen ylläpitämiseen.
Samanlainen vaara piilee suhteessa Jumalaamme. Jos emme lue Raamattua, rukoile tai muuten vietä aikaa Herramme kanssa, niin alamme vähitellen unohtamaan mitä Herramme haluaisi meidän tekevän ja mitä asiaa Hänellä meille on. Ja mikä pahinta, heikot ihmismielemme muokkaavat alituiseen omaa mielikuvaamme Herrastamme. Kun Raamattua ja oikeaa Sanaa ei kuulla, niin median ja muiden lähteiden tarjoamat "viisaiden" ihmisten sanat alkavat muokkaamaan omaa päänsisäistä totuuttamme. Raamatun Sanan ja Totuuden tilalle tulee ihmisen omat päätelmät ja yhteenvedot. Ihmislähtöinen viisaus korvaa Raamatun ilmoittaman Totuuden. Emme halua myöskään kyseenalaistaa "viisaiden" ihmisten prosessoimaa totuutta, joten emme vaivaudu tarkistamaan, kuinka Herramme näistä asioista todellisuudessa opettikaan.
Nytkin elämme hyvin kriittisten kysymyksien äärellä sukupuolineutraalin avioliittolain vuoksi, eikä yhteiskunta uskalla tarttua ylimmän auktoriteetin tarjoamiin vastauksiin. Syykin on selvä: Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden, joten se ei anna edes vaihtoehtoja homoparien oikeuksien miettimiseen. Tai kyllähän Mooseksen kirjasta löytyisi suoria toimintatapoja, mutta kuolemanrangaistukset ovat Suomessa kiellettyjä.
Suomessakin ollaan ikävä kyllä ajauduttu sille tielle, että kirkkomme ei osaa tehdä selkeitä linjavetoja kriittisten kysymyksien äärellä. Tai vielä pahempaa, selkeät ratkaisut ovat Raamatun Sanan vastaisia. Kun kirkollislaki ja Suomen laki eivät ole enää yhteneväisiä Raamatun opetuksen kanssa, ajaudutaan väistämättä vaikeisiin moraalisiin kysymyksiin. Ikävä kyllä kirkossa työskenteleviä ihmisiä kohdellaan virkamiehinä, joille ei anneta juurikaan mahdollisuuksia omantunnonkysymyksien käsittelemiseen. On tietenkin näin suuren laitoksen ongelmana, että yhä suurempi osa kirkkomme työntekijöistä ei oikeasti tiedä tai halua tietää, kuinka Raamattu asioista opettaa. Valtion ottaessa yhä selvempiä askelia Raamatun Sanan ulkopuolelle, on valtionkirkon vaikea tehdä oikeita ratkaisuja.
Mikä neuvoksi näiden vaikeiden kysymyksien äärellä? Ainakin se, että älkää hyvät ihmiset menkö harhaan kauniiden eksyttävien puheiden äärellä. Tämä maailma ja oma Suomen maammekin tarjoaa kyllä kaunopuheista eksytystä, joka verhoillaan Jumalan rakkaudeksi. Unohtakaa mielikuvituksenne tarjoama vääristynyt kuva siitä kiiltokuva-Jeesuksesta. Kyllä Jumala meitä ihmisiä rakastaa, mutta kyllä hän selvästi meille sanoi, että mistä asioista Hän ei tykkää. Ja jos Jumala ei tykkää jostain, niin sellaiset tilanteet ei pääty päänsilittelyihin, toisin kuin meille virheellisesti lupaillaan. Perkeleen eksytyksiä ne ovat, joissa Jumalasta luodaan kuva vanhana kilttinä ukkona. Nykyajan ihmiset ovat unohtaneet, että Herrallamme on kaikki valta ja meidän tulee peljätä sekä kunnioittaa Häntä.
Kun teille seuraavan kerran paasataan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta, niin muistakaa, että ne eivät ole synonyymeja. Kristitty ihminen ei saa suvaita syntiä.
Ennen seuraavaa nukkumaanmenoa ja iltarukouksen läpilukua, miettikääpä hetki, että kenelle te sen rukouksen oikein osoitatte. Siellä ei pilven reunalla olekaan se hassu hymyilevä vanha ukko (tai robotti), vaan persoonallinen, ajatteleva ja tunteva maailmankaikkeuden luoja. Ja Hän todellakin rakastaa sinua ja minua. Hän uhrasi oman poikansa meidän vuoksemme ja Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi mekin saamme syntimme anteeksi, jos sitä pyydämme. Voimia ja siunausta taisteluun.
.
Jumalasuhteen hoitaminen ei poikkea juurikaan ystäväsuhteiden hoitamisesta. Jos et ole soittanut, viestittänyt tai edes Facebookissa pokettanut ystävääsi pitkiin aikoihin, jopa vuosiin, niin eikö sellainen ihmissuhde ala olla melko heikoilla? Pidemmän aikavälin jälkeen yhteydenottaminen käy yhä vain hankalammaksi ja kiusalliseksi. Jossain vaiheessa on vain helpompaa, kun ei enää ajattelekaan asiaa, niin säästyy monilta anteeksipyytelemisiltä. "Ja sitä paitsi, kaverihan asuikin niin kaukana".
Vähitellen huomataan, että ei enää taideta tunteakaan sitä ystävää kovin hyvin. Kun erkanemista on tapahtunut jo pidemmän aikaan, ei toisaalta ole tarvettakaan suhteen ylläpitämiseen.
Samanlainen vaara piilee suhteessa Jumalaamme. Jos emme lue Raamattua, rukoile tai muuten vietä aikaa Herramme kanssa, niin alamme vähitellen unohtamaan mitä Herramme haluaisi meidän tekevän ja mitä asiaa Hänellä meille on. Ja mikä pahinta, heikot ihmismielemme muokkaavat alituiseen omaa mielikuvaamme Herrastamme. Kun Raamattua ja oikeaa Sanaa ei kuulla, niin median ja muiden lähteiden tarjoamat "viisaiden" ihmisten sanat alkavat muokkaamaan omaa päänsisäistä totuuttamme. Raamatun Sanan ja Totuuden tilalle tulee ihmisen omat päätelmät ja yhteenvedot. Ihmislähtöinen viisaus korvaa Raamatun ilmoittaman Totuuden. Emme halua myöskään kyseenalaistaa "viisaiden" ihmisten prosessoimaa totuutta, joten emme vaivaudu tarkistamaan, kuinka Herramme näistä asioista todellisuudessa opettikaan.
Nytkin elämme hyvin kriittisten kysymyksien äärellä sukupuolineutraalin avioliittolain vuoksi, eikä yhteiskunta uskalla tarttua ylimmän auktoriteetin tarjoamiin vastauksiin. Syykin on selvä: Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden, joten se ei anna edes vaihtoehtoja homoparien oikeuksien miettimiseen. Tai kyllähän Mooseksen kirjasta löytyisi suoria toimintatapoja, mutta kuolemanrangaistukset ovat Suomessa kiellettyjä.
Suomessakin ollaan ikävä kyllä ajauduttu sille tielle, että kirkkomme ei osaa tehdä selkeitä linjavetoja kriittisten kysymyksien äärellä. Tai vielä pahempaa, selkeät ratkaisut ovat Raamatun Sanan vastaisia. Kun kirkollislaki ja Suomen laki eivät ole enää yhteneväisiä Raamatun opetuksen kanssa, ajaudutaan väistämättä vaikeisiin moraalisiin kysymyksiin. Ikävä kyllä kirkossa työskenteleviä ihmisiä kohdellaan virkamiehinä, joille ei anneta juurikaan mahdollisuuksia omantunnonkysymyksien käsittelemiseen. On tietenkin näin suuren laitoksen ongelmana, että yhä suurempi osa kirkkomme työntekijöistä ei oikeasti tiedä tai halua tietää, kuinka Raamattu asioista opettaa. Valtion ottaessa yhä selvempiä askelia Raamatun Sanan ulkopuolelle, on valtionkirkon vaikea tehdä oikeita ratkaisuja.
Mikä neuvoksi näiden vaikeiden kysymyksien äärellä? Ainakin se, että älkää hyvät ihmiset menkö harhaan kauniiden eksyttävien puheiden äärellä. Tämä maailma ja oma Suomen maammekin tarjoaa kyllä kaunopuheista eksytystä, joka verhoillaan Jumalan rakkaudeksi. Unohtakaa mielikuvituksenne tarjoama vääristynyt kuva siitä kiiltokuva-Jeesuksesta. Kyllä Jumala meitä ihmisiä rakastaa, mutta kyllä hän selvästi meille sanoi, että mistä asioista Hän ei tykkää. Ja jos Jumala ei tykkää jostain, niin sellaiset tilanteet ei pääty päänsilittelyihin, toisin kuin meille virheellisesti lupaillaan. Perkeleen eksytyksiä ne ovat, joissa Jumalasta luodaan kuva vanhana kilttinä ukkona. Nykyajan ihmiset ovat unohtaneet, että Herrallamme on kaikki valta ja meidän tulee peljätä sekä kunnioittaa Häntä.
Kun teille seuraavan kerran paasataan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta, niin muistakaa, että ne eivät ole synonyymeja. Kristitty ihminen ei saa suvaita syntiä.
Ennen seuraavaa nukkumaanmenoa ja iltarukouksen läpilukua, miettikääpä hetki, että kenelle te sen rukouksen oikein osoitatte. Siellä ei pilven reunalla olekaan se hassu hymyilevä vanha ukko (tai robotti), vaan persoonallinen, ajatteleva ja tunteva maailmankaikkeuden luoja. Ja Hän todellakin rakastaa sinua ja minua. Hän uhrasi oman poikansa meidän vuoksemme ja Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi mekin saamme syntimme anteeksi, jos sitä pyydämme. Voimia ja siunausta taisteluun.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)