Käsittämätöntä kirkosta eroamista

Suomessa on tällä hetkellä monia aivopestyjä ihmisiä, jotka ovat osoittaneet omaa mediakritiikittömyyttään ja heikkoa arvostelukykyään ottaessaan osaa median masinoimaan kirkkovastaiseen kampanjaan. Ihan vain tilastoja: Homoillan keskustelun vuoksi kirkosta erosi 150 ihmistä enemmän kuin ”normaalina” päivänä. Median ylläpitämän uskontovastaisen keskustelun myötä 25 000 ihmistä erosi viikon sisällä kirkosta.

Jos ihmisten käsittämättömätöntä protestiliikettä haluaa vielä vähän arvioida, niin kärjistän hiukan: Yksi KANSANEDUSTAJA kertoo television keskusteluohjelmassa omia henkilökohtaisia mielipiteitään asiasta, niin suuri protestiliike KIRKKOA vastaan aloittaa toimintansa. Nyt siis ei ole kyse siitä kuinka oikeita tai vääriä keskusteluissa esiin tulleet mielipiteet olivat, vaan siitä, kuinka kirkosta eroajat perustavat päätöksensä yleiseen keskusteluun aiheesta ja pahimmillaan vain yhden ihmisen yksittäiseen mielipiteeseen.

Protestointi siis tapahtuu sen vuoksi, kun toisen ihmisen mielipiteet tuntuvat pahoilta ja vääriltä sekä suvaitsemattomilta, ja sitten se kostetaan väärälle osapuolelle. Aivan eri asia olisi ollut kyseessä, jos ohjelmassa olisi esiintynyt kirkon edustaja, joka olisi tuonut kuultavaksi kirkolliskokouksessa päätetystä toimintasuunnasta. Nyt keskustelun keskipisteenä on kansanedustaja, eikä kirkon äänellä puhujat. Nyt en siis ota kantaa siihen, mikä on Raamatun toiminnan mukaista, koska sen näkökulman olen kyllä selkeästi aiemmin ilmoittanut. Mutta nyt kritisoin ihmisten typerää ja ajattelematonta käytöstä.

Jos nämä 25 000 kirkosta eronnutta ihmistä halusivat protestoida kirkossa toimivia homoutta vastustavia tahoja vastaan, niin heidän toimintansa kohdistui aivan muualle. Kirkon rakenteet ovat sellaiset, että verotulot kyllä vähenevät, ja eri seurakunnissa joudutaan uudelleen arvioimaan tulevan toimintakauden budjettia, mutta protestiliike ei kohdistu lainkaan kirkon päättäjiin. Seurakunnat kylläkin maksavat erovirrasta, mikä pahimmillaan tarkoittaa monilla paikkakunnilla henkilöstön vähentämistä, lisää työttömyyttä ja tätä kautta myös valtiolle itselleen pienentyviä verotuloja. Kerrannaisvaikutukset kohdistuvat kunnan alueen kaikkiin palveluihin, aivan kuin missä tahansa muussakin suuremmassa työttömyystilanteessa. Tässä tapauksessa suurimpia kärsijöitä ovat Etelä-Suomen seurakunnat ja melko tasaisesti budjettivaje kohdistuu muun Suomen seurakuntiin.

Työalueet, joihin kirkosta eroaminen suoraan vaikuttaa, ovat eri seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö. Ikävä kyllä näistä työalueista säästetään ensin. Näin ollen kirkosta eroaminen vaikeuttaa lasten ja nuorten elämää eri puolilla Suomea. Säästökohteiksi päätyvät päiväkerhot, lapsikerhot, leikkikoulut, partiot, kerhotoiminnat, tapahtumat, konsertit, retket, rippikoulutyö, isoskoulutukset, saapastyö yms. Vaikka ihmiset ajattelevat, että ei kirkko vaikuta millään tavalla heidän elämässään, niin välillisesti kirkon toiminta näkyy lähes kaikkien elämässä. Kirkon työntekijät myös ylläpitävät hautausmaita ja mahdollistavat hautauspalveluja.

Mielestäni eräs hyvä näkökulma asiaan oli se, että pitäisikö sitten kirkkoon kuulumattomilta evätä kirkolliset vapaapäivät? Vaikkakin monilla juhlapyhillä on myös pakanalliset perinteet, niin kirkollisia vapaapäiviä niistä on tullut kristillisen arvopohjan ja kulttuurin leviämisen myötä. Uskontoneutraalia maailmankuvaa ajavillehan kirkollisilla juhlapyhillä ei ole mitään merkitystä. Emmehän me Suomessakaan vietä islamilaisia juhlapyhiä ja vapaapäiviä, mutta muslimit itse niitä viettävät. Näin ollen voitaisiin tehdä kuten islamilaisessa kulttuurissa ja annetaan sitten kirkkoon kuuluvien pitää omat vapaapäivät ja kirkkoon kuulumattomat olkoon silloin töissä. Saattaisi monia tuo Johannes Kastajan juhla alkaa vähitellen kiinnostaa Joulun ja Pääsiäisen ohessa...

Miksi ihmisten pitäisi saada kaikesta vain "rusinat pullasta", osallistumatta ja antamatta asioiden eteen itse mitään? Kirkkoon kuulumattomien pitäisi saada kristillisen kulttuuriperimän kaikki hyvät asiat ja vielä hautauspalvelutkin, vaikka eivät itse halua osallistua niiden ylläpitämiseen, tai eivät edes usko niiden merkitykseen.

Kirkollislaki on turvannut pitkälti kirkon päättäjien ja korkeissa asemissa olevien virkamiesten selkänahat siten, että kaikki muut saavat ensin lähteä. Näin ollen kirkosta eroaminen ei edes suoranaisesti kohdistu millään tavalla ihmisiin, jotka asioista päättävät, vaan heikko-osaiset kärsivät tällöinkin ensin.

Siksi kirkosta eroamista järkevämpää olisi itse kirkon toimintaan osallistuminen. Asiasta keskustelujen käyminen ja pohtiminen siitä, kuinka yhteinen pääoma voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla käyttää toisten ihmisten palvelemiseen. Kirkossa olevat varat eivät ole siellä yhdessä isossa kirstussa, joilla kirkon päättäjät ostavat mitä mieli tekee. Suurin osa rahoista käytetään ihmisten palkkaamiseen, joiden lähtökohtaisena työtehtävänä on seurakuntalaisten ja alueella asuvien ihmisten palveleminen.

Suuren protestiliikkeen ymmärtäisin paremmin, jos ja kun kirkko ei enää toimisi Jumalan Sanan mukaisesti. Tällöin voisi oikeasti kyseenalaistaakin siihen kuulumisen mielekkyyttä. Mutta tällöinkin pyrkisin löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja heikko-osaisten elämän heikentämiselle. Eihän Lutherkaan eronnut kirkosta -hänet erotettiin.